Miten saada lapsen huomio " ikävästä" asiasta pois?
En pysty ikävä kyllä kertomaan mikä asia on, mutta sellainen joka ei kestä päivänvaloa kaikille huudella. Nyt ongelmana et 4v lapsi toistelee kotona kylläkin vaan sitä koko ajan, kyselee ja pohtii ja miettii.
Asia selvitetty lapselle ja ymmärtää sen, mut miten saada se meidän päiväjärjestyksestä pois ?
Lapsi on leikkinyt " tilanteen" psykologin suosituksesta, eli ymmärtää täysin sen, mutta ei saa sitä mielestään.
Mistään pahasta asiasta ei ole kyse, eikä hengestä vaan elämästä ja sen vaikeudesta hetkellisesti..
Ja vielä kerran en palasta asiaa, mut toivosin kommentteja, jos jollain ois, KIITOS !
Kommentit (13)
Selvästi jokin vaivaa/askarruttaa/on epäselvää, jos toistelee asiaa.
silloin hänellä on tarve käsitellä sitä. En näe viisaana lähteä sitä tarvetta tukahduttamaan. Ennemmin miettisin, onko hän ssanut sellaisia vastauksia kysymyksiinsä, että hän on ymmärtänyt ja pystynyt käsittelemään asiaa? Ehkä olisi muitakin tapoja kuin puhuminen?
sun vastaukset on luokkaa " ei lasten tarvi tietää, ei lapsi voi sille mitään" hohhoijaa!
sanoin et asia on selitetty lapselle sata ellei tuhat kertaa, hän on sen leikkinyt itse monta kertaa- YMMÄRTÄÄ asian täysin, ei vaan saa sitä mielestään kuitenkaan.
No aika näyttää miten tästä eteenpäin mennään, kiitos kaikille =)
t ap
pieniä yksityiskohtia myöten,koska ne hänelle kerrottu kun on kysynyt, mutta ei voi vaan unohtaa asiaa!!!
t ap
jos aikuisella on joku " kriisi" , esim avioero/sydänsuruja/rahahuolia/läheisen kuolema/sairaus tms. Niin auttaako että sanotaan että älä nyt mieti sitä, se on nyt ollutta ja mennyttä ja loppuun käsitelty,älä puhu enää asiasta.
Tuo sinun kuvailemasi " ei mikään paha asia" voi olla lapselle vaikka kuinka ISO asia, ette te ole samalla tasolla lapsen kanssa,et sinä voi sanoa hänen puolestaan että ei enää mietitä sitä!
Eikös aikuisiakin kehotetan nimenomaan PUHUMAAN vaikeista asioista, se kun tunnetustu helpottaa oloa!?
Ja sinä " autat" lastasi käskemällä tukkimaan suunsa ja pyörimään tunteissaan ja pahassa olossa yksin.
nouse pintaan myöhemmin,esim aggressiivisuutena, pelokkuutena ym. mielenterveydenhäiriöinä. Jatkuvasti tapaan ihmisiä, joilla tapahtunut jotain traumatisoivaa lapsuudessaan, ja se saattaa aiheuttaa ongelmia vasta 20-30vuotiaana. usko pois ja anna lapsen puhua niin kauan kun kokee tarvetta.
Ehkä toistelee kuten hänelle on kerottu, nyökkäilee, mitä vain. Psykologin ohjauksella läpileikitty ei ole sama kuin käsitelty. Esim. suru ja järkytys ovat tunteita, joita lapsi saattaa käsitellä leikeissään vuosia. Välillä ne voivat olla poissa ja tulla taas. Ja sillä käsittelyllä on äärimmäisen tärkeä merkitys, sitä ei pidä lähteä estämään.
Se, että hän ei saa asiaa mielestään, kertoo että se on jotenkin järkyttänyt/ vaivaa häntä. Silloin unohtamaan kehoittaminen on minusta huono vaihtoehto.
Tähän on hirveän vaikea ottaa kantaa tietämättä, minkälaisesta asiasta on kyse. Mutta keskittyisin miettiään, miten asiaa voisi vielä käsitellä ja lasta siinä tukea. Onko asia esim. sellainen, jonka ympäriltä voisi löytää kirjoja, satuja? Voisiko siitä piirtää paperille ja jutella sen pohjalta?
mut miten saada se meidän päiväjärjestyksestä pois ?
että lapsi möläyttää jotain ihmisten ilmoilla? siksi se pitäisi mahd äkkiä " saada pois päiväjärjestyksestä" ! että voi olla äidit itsekkäitä!!!??!!!
silti se on lapsen mielessä päivittäin =(
Tänään sanoin hänelle, et nyt sovitaan et asia käsitelty, me ei voida siihen vaikuttaa joten annetaan olla. Ja totesin ettei hänen tarvitse asiaa edes pohtia, koska lapset ei sille mitään voi.
Katsotaan kuin käy?
T ap