Onko muilla miehiä, jotka eivät tee mitään äitienpäivänä?

Et ole varmasti ainoa. Miten voisit saada mukavan äitienpäivän ilman että sen onnistuminen on miehestä kiinni? Mistä pitäisit? Miten voisit juhlia lasten kanssa? Oman äidin tai mummon? 

Minä vietän äitienpäivää äitini kanssa. Puolisoni viettää äitienpäivää oman äitinsä kanssa. Meillä ei ole lapsia.

Mä en tiedä miten muut. En käy kurkkimassa naapureiden ikkunoista sisälle. Enkä seuraa somesta ketään,niin hankala sanoa miten muut viettää. Mul menee viel ihan hyvin. Aamukahvin juotu ja omatekemä kakku odottaa jääkaapissa. Lähden istuttamaan itselleni uutta perennapenkkiä. Eilinenkin meni mullassa möyrien.

Mulle ei ikinä mitään huomiointia. 

Kyllä. Poikamies jonka äiti on kuollut vuosia sitten.

Olen kieltänyt aikuiselta pojaltani teennäiset äitienpäivämuistamiset. Menemme pian brunssille jonka minä maksan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ikinä mitään huomiointia. 

Ei munkaan ex sitä tunnustusta mulle suonut. Kertoi suoraan muutenkin olevansa tärkeämpi kuin minä. 

Tekopyhä juhla kuten joulukin. Kerran vuodessa esitetään onnellista perhettä vaikka muuten asiat ovat päin h*lvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Tekopyhä juhla kuten joulukin. Kerran vuodessa esitetään onnellista perhettä vaikka muuten asiat ovat päin h*lvettiä.

Heh, se, että teillä on asiat päin helvettiä, ei tarkoita, että kaikilla muillakin on. Ei meillä ainakaan ole. 

Vastaus kysymykseen, aika normaali päivä meillä, mitä nyt lapset ja mies ostaneet lahjan. Mies tekee ruuan päivällä, mutta parempana ruuanlaittajana tekee sen muutenkin useammin kuin minä. 

Olen itkenyt aamusta alkaen, koska mies ei muistanut tänään äitienpäivänä 20 vuoden jälkeen edes kukilla. Meillä on kaksi lasta. Olen puhunut lahjojen antamisesta hänelle useaan otteeseen, myös syntymäpäivien yhteydessä. kuinka tärkeää minulle on se, että hän osoittaa minulle rakkauttaan ja edes kerran vuodessa arvostustaan lastensa äidille antaen kukkia ja lahjan. Jouduin tänä aamuna jopa keittämään kahvin itse. Lapsi teki minulle eilen pyynnöstäni täytekakun.

 Miten voi jatkaa tällaisessa suhteessa kun olosuhteet hyväksymällä näytän lapsillekin samalla esimerkkiä, että äiti on isille yhtä tärkeä kuin kärpäsenpaska? Omanarvontuntoni ei enää kestä ja jopa pelkään tulevia juhlapäiviä. Eikä ole kyse siitä, etten olisi sanallistanut toiveitani miehelle.

Eilen ruokaostosten lomassa, omalle äidilleni kukkia ostaessa, kerroin kuinka kauniita atsaleat mielestäni ovat, vink vink. Kuinka helppoa on saada toinen tuntemaan olonsa arvostetuksi pienellä teolla ja kuinka sen puute voi musertaa ihmisen ja samalla saada kyseenalaistamaan toisen ihmisen rakkauden.

Hänellä on ollut 20 vuotta aikaa opetella, mistä pidän. Hätäpäissään juoksi kauppaan ja toi sieltä kaksi ruusukimppua ja suklaata. Olen kertonut, etten välitä ruusuista enkä muista, koska olisin ostanut suklaata, enkä edes pidä kyseisestä suklaasta. Sekin loukkasi, ettei mies edes yritä selvittää, mistä rouva mahtaisi pitää tai ilahtua. Lähtekää naiset suhteista, joista teitä kohdellaan kuin kodinhoitajaa. 

Millä perusteella aikanaan valitsitte miehenne kun niistä ei löydy mitään muuta kuin vikaa ja valittamista?