Pääsiäisen vietto ei perustu Raamattuun. Historia paljastaa, että pääsiäinen on todellisuudessa muinaisiin hedelmällisyysriitteihin perustuv

Pääsiäisen vietto ei perustu Raamattuun. Historia paljastaa, että pääsiäinen on todellisuudessa muinaisiin hedelmällisyysriitteihin perustuva perinne. Seuraavat lainaukset valaisevat asiaa.

  Nimi: Tietosanakirjassa Encyclopædia Britannica sanotaan: Englannin [pääsiäistä tarkoittavan] sanan Easter alkuperä on hämärän peitossa; 700-luvulla elänyt anglosaksinen pappi Beda Venerabilis johti sen anglosaksisen kevään jumalattaren Eostren nimestä. Sana on liitetty myös foinikialaiseen hedelmällisyyden jumalattareen Astarteen, jonka babylonialainen vastine oli Ištar. Suomen sana pääsiäinen tarkoitti alkuaan katolisesta paastosta pääsemisen juhlaa.

  Pääsiäispuput: Jänis on hedelmällisyyden vertauskuva, ja sen yhdistäminen pääsiäiseen juontaa juurensa Euroopan ja Lähi-idän pakanallisten kevätjuhlien seremonioista ja symboliikasta (Encyclopædia Britannica).

  Pääsiäismunat: Tapa etsiä pääsiäismunia, joiden sanotaan olevan pääsiäispupun tuomia, ei ole ainoastaan lasten leikki vaan hedelmällisyysmenojen jäänne (Funk & Wagnalls Standard Dictionary of Folklore, Mythology and Legend). Joissakin kulttuureissa uskottiin, että koristellut pääsiäismunat voivat maagisesti tuoda onnea, vaurautta ja terveyttä sekä antaa suojaa (Traditional Festivals).

  Pääsiäisvaatteet: Pidettiin epäkohteliaana ja siksi myös huonoa onnea tuovana, jos Eastrea, skandinaavien keväänjumalatarta, tervehdittiin muihin kuin uusiin vaatteisiin pukeutuneena. (The Giant Book of Superstitions.)

  Auringonnousun jumalanpalvelukset: Auringonnousun aikaan pidettävät pääsiäisjumalanpalvelukset yhdistetään muinaisiin kevätpäiväntasauksen aikaisiin auringonpalvontamenoihin, joiden tarkoitus oli toivottaa tervetulleeksi aurinko samoin kuin auringon suuri voima antaa uutta eloa kaikelle kasvavalle (CelebrationsThe Complete Book of American Holidays).

 Eräässä hakuteoksessa sanotaan pääsiäisen alkuperästä seuraavasti: Alkuaikoinaan kirkko epäilemättä omaksui vanhoja pakanallisia tapoja ja antoi niille kristillisen merkityksen. (The American Book of Days.)

 Raamatussa varoitetaan palvomasta Jumalaa sellaisin perintein ja menoin, jotka eivät miellytä häntä (Markus 7:68). Toisen Korinttilaiskirjeen 6:17:ssä sanotaan: Erottautukaa, sanoo Jehova, ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen. Pääsiäinen on pakanallinen juhla, jota ne, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, eivät vietä.