Lue keskustelun säännöt.
Lapsen överit reaktiot kipuun tai harmiin
15.04.2025 |
Alakouluikäinen lapsi väsyneenä, nälkäisenä tai kivuliaana tai muissa suurissa tunnetiloissa saa joskus itse nostatettua ei kauhean pahan tilanteen ihan katastrofaalisiin mittoihin ja saa hysteerisiä kohtauksia, joissa huutaa esim. ettei halua olla olemassa tai haluaisi, että kipeä käsi amputoidaan.
Millä sanoilla tätä kuvaillaan jotta löytäisin lisää tietoa tai mitä sille voi tehdä? Ei o kaikissa tilanteissa, vaan silloin kun on useampi erilainen harmi päällekkäin
Kommentit (11)
Näitä hyysättyjä kupeiden hedelmiä riittää, kuormittavat muutenkin oikean avun tarvitsevia mt palveluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on normaalia että jos koskee niin tarvitsee avun kipuun ja lääkkeen. Kyllä aikuinenkin sanoo että mieluummin haluaisi kuolla kun olla kidutuskivussa usein. Jos on epäselvä tila kivussa niin erikoislääkäri yksityiseltä. Ei lapsi huvikseen valita. Onko sulla ongelmia tajuta että toiseen koskee, miten se voi olla vieras käsite miltei. Miksi pidät nälässä anna ruokaa ja juomaa ajoissa. Jos väsyttää levätkää ajoissa, älä rasita lasta liikaa. Onko lapsella joku vaiva että koskee enemmän, sitä ei voi tietää. Hanki empatiakykyä ja rauhoita jos väsyneenä huutaa.
Muista antaa ajoissa tropit / apu jos on kipuja tai vaivoja, merkkaa ne paperille esimerkiksi kellonaika ja päivä. Ennen kuin tila pahenee. Joskus lääkkeen haittana voi olla tosin sekavuus, väsymys ja voi itkettää. Ehkei kaikki lääkkeet sovi. Ja lisäksi jos burana, niin vatsaa pitäisi hoitaa. Lapsen oloa pitää muutenkin helpottaa arkisin, arkielämässä jos on tuskainen. Ei odotella kunnes väsyy ja on nälkä, jano, kuuma, kylmä.
AP täällä hei!
Olisiko nyt hereillä joku vähemmän kiukkuinen ihminen, joka tietäisi, mistä on kyse? Ei ole kyse erityisherkkyydestä, koska ei ole erityisen herkkä kivulle tms ja ne menee ihan ns. normaalisti enimmäkseen. Eikä reaktiivisuudesta tai huomiohakuisuudesta.
Joku melttari menee lähimmäksi, mutta ei ole lapsi kirjolla. Ja siis tämä tapahtuu tilanteissa, joissa ollaan jo hoidettu asiaa, mikä se nyt onkaan, sen verran kun sitä pystyy hoitamaan. Esim. yliväsyneenä jonkun muun ärsykkeen kanssa voi tulla tollaista, niin että ongelma on se, ettei olo parane tai helpotu, esim. kipulääke ei vie kipua vielä/kokonaan pois. Ai, ja siihen liittyy katastrofiajattelua muutenkin! Kaikki menee pieleen ja huomaa muuta ärsyttävää tai harmittavaa ympärillään.
Ylireagointi, draamahakuisuus. Yleensä jostain opittua käytöstä? Onko perheessä muita, jotka valittavat kipuja suureen ääneen. Saako lapsi enemmän huomiota, jos vetää tilanteen överiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun musta se ylireagointi on käsitteenä liian laaja, kun se on vaan tollasessa tietynlaisessa tilanteessa. Tilanteessa sillä on jo vanhemman huomio, menettää vaan itse itsensä hallinnan siinä. Ei draamahakuisuuttakaan tai opittua, me ollaan koko perhe hänet mukaan lukien hiljaisia hissukoita keskivertoon verrattuna.
Nyt mä löysin tämän: https://www.linkedin.com/pulse/what-do-your-child-says-i-want-die-middl…
Siinä puhuttiin siitä, kuinka se on tunteiden oksentamista ja siinä lapsi yrittää vaan tuoda esiin sen, kuinka voimakkaasti se vaikuttaa. Vastaukseksi ehdotti sellaista, että mietitään lapsen kanssa yhdessä, mitä toisia tapoja voisi käyttää, koska tolla lailla puhuminen on tosi vakavaa. Esim. Haluun että tää loppuu! Tää on liikaa! Nämä voisivat olla parempia vaihtoehtoja.
Tämä sitä varten, jos joku joskus sattuu törmäämään tähän ketjuun, kun on samalla asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP täällä hei!
Olisiko nyt hereillä joku vähemmän kiukkuinen ihminen, joka tietäisi, mistä on kyse? Ei ole kyse erityisherkkyydestä, koska ei ole erityisen herkkä kivulle tms ja ne menee ihan ns. normaalisti enimmäkseen. Eikä reaktiivisuudesta tai huomiohakuisuudesta.
Joku melttari menee lähimmäksi, mutta ei ole lapsi kirjolla. Ja siis tämä tapahtuu tilanteissa, joissa ollaan jo hoidettu asiaa, mikä se nyt onkaan, sen verran kun sitä pystyy hoitamaan. Esim. yliväsyneenä jonkun muun ärsykkeen kanssa voi tulla tollaista, niin että ongelma on se, ettei olo parane tai helpotu, esim. kipulääke ei vie kipua vielä/kokonaan pois. Ai, ja siihen liittyy katastrofiajattelua muutenkin! Kaikki menee pieleen ja huomaa muuta ärsyttävää tai harmittavaa ympärillään.
Oletko koskaan aikaisemmin tavannut ketään toista lasta?
Ei tuo minusta kuulosta mitenkään epätavalliselle vaan ihan normaalille lapsen käytökselle. Jos siis ei ole jatkuvaa vaan liittyy noihin erityisen hankaliin tilanteisiin. Tietysti kannattaa kertoa (sellaisena hyvänä hetkenä) lapselle, että tuollaiset itsensä vahingoittamispuheet on vakava asia, eikä niitä pidä leikillään huudella. Eikä itse pidä mennä mukaan hysterisointiin vaan pysyy rauhallisena (joo helpommin sanottu kuin tehty).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä hei!
Olisiko nyt hereillä joku vähemmän kiukkuinen ihminen, joka tietäisi, mistä on kyse? Ei ole kyse erityisherkkyydestä, koska ei ole erityisen herkkä kivulle tms ja ne menee ihan ns. normaalisti enimmäkseen. Eikä reaktiivisuudesta tai huomiohakuisuudesta.
Joku melttari menee lähimmäksi, mutta ei ole lapsi kirjolla. Ja siis tämä tapahtuu tilanteissa, joissa ollaan jo hoidettu asiaa, mikä se nyt onkaan, sen verran kun sitä pystyy hoitamaan. Esim. yliväsyneenä jonkun muun ärsykkeen kanssa voi tulla tollaista, niin että ongelma on se, ettei olo parane tai helpotu, esim. kipulääke ei vie kipua vielä/kokonaan pois. Ai, ja siihen liittyy katastrofiajattelua muutenkin! Kaikki menee pieleen ja huomaa muuta ärsyttävää tai harmittavaa ympärillään.
Oletko koskaan aikaisemmin tavannut ketään toista lasta?
Itse asiassa en, hauska tutustua. Huudatko sinäkin haluavasi kuolla silloin kun särkee?
Olisiko syytä penska viedä psykiatrin luokse, ei ole kaikki hänellä kunnossa pääkopassa.