Lue keskustelun säännöt.
Kuinkahan paljon meidän lapset kärsii tässä elämässä kun emme
12.03.2007 |
jätä heille isoa perintöä? Mieheni ei saa mitään koskaan ja vaikuttaa ihan onnelliselta ja täysjärkiseltä, mä voin vähäsen jotain saada mutta en odota sitä kieli pitkällä. Me asumme vuokralla ja ajamme uudehkoilla autoilla ja nehän ovat kulutustavaraa mutta ihan kyllä nautimme siitä. Tuli vaan mieleen kun luin tota yhtä ketjua. Tuntuu et olenkohan jotenkin vajaa kun en ole pitänyt moista kovin tärkeänä. Olen ajatellut et hankkikoot ite mitä tarviivat, höh. Onko muita samanlailla ajattelevia?
Kommentit (4)
itse kyllä kerätään jonkun verran rahaa lapsille,
sijoitellaan rahaa ym...
mutta mielestäni minun rahat on minun, ja tarvittaessa autan kyllä lapsiani!
en itsekään, eikä mieheni, tulla mitään perintöjä saamaan,
kunpa vanhempamme tuhlaisivat ylimääräiset pennoset vaikkapa matkusteluun tms. vanhoilla päivillään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan tällä sitä, että mun mielestä osalla on mennyt vähän ääripäähän tuo ap:n ajatusmalli siitä, että jokainen hommaa itse itselleen mitä tarvitsee. Esim. välillä näkee lapsiperheitä, joissa törsätään kyllä kalliisiin autoihin, viihde-elektroniikkaan, design- sisustamiseen, omiin muotivaatteisiin ja juhlimiseen, mutta samaan aikaani lapset on esim. vailla kunnollisia ulkoiluvarusteita yms. ja muuytkin vaatteet ja lastenvarusteet on kaikkea muuta kuin hyvät (vaikka siis olisi varaa, jos valitsisi toisin...).
Eli ei tarvitse jättää perintöä, ei. Mutta kyllä terve epäitsekkyyskin tekee hyvää siinä missä terve itsekkyyskin! Eli ei nyt ainakaan pidä elää lainaksi, jos ei ole pakko. Ja lapsiin voisi satsata edes sen ajan, kun ne asuvat kotona...
Vierailija:
Olen ajatellut et hankkikoot ite mitä tarviivat, höh. Onko muita samanlailla ajattelevia?
Tosin toivon, että he mielummin haluasivat meidän elävän pitkään kuin jättävän ison perinnön mahd. pian... ;-)