Mistä johtuu että muut ihmiset aiheuttavat vain turhanpäiväistä draamaa mun elämään enkä viihdy ihmissuhteissa?

Kun mietin elämäni ihmisiä, niin esim. exä aiheuttanut levotonta elämää viettäessään aivan turhaa stressiä ja hermojenkiristystä mulle että mitä se nyt tekee. Vastaavasti kaikki lähimmäiseni ovat liian raskasta seuraa (ihan omat vanhemmatkin).

Nyt olen ollut erossa kaikista heistä ainakin pari-kolme vuotta enkä edellekään kadu päivääkään ettemme ole enää väleissä. On ihana tulla rauhalliseen kotiin ja viettää rauhallista koti-iltaa ilman että mun täytyisi miettiä yhtään kenenkään muun asioita tai ruveta mukautumaan jonkun toisen tarpeisiin.

Mikä ihana rauha.

Mitä helvettiä nämä ihmiset ajattelivat aiheuttaessaan aivan turhaa mielipahaa _mun_ elämään?