Koska tajusit päästää irti ystävästä?

Ystäväni työ on suorittavaa työtä, omien sanojensa mukaan hän on johtaja. Hän saa vaikka lainaan kaverin auton ja sitten haukkuu sen täysin paskaksi. Hän pitää itseään muita parempana kaikessa. 

Hän on äärimmäisen kateellinen ja antaa pieniä piikkejä koko ajan. 

Hänestä on kuoriutunut itsekäs ja kateellinen ihminen. 

En voinut rakentavasti keskustella häiritsevistä asioista. Pelkkä asian esiintuominen otettiin vittuiluna, syyllistämisenä tai halveksimisena. Päivästä riippuen ystäväni oli joko "normaali" tai sitten kohteli kuin ilmaa. 

Päästin irti kertaheitolla kokonaisesta kaveriporukasta, jonka kanssa olin yrittänyt jo vuosia pitää yhteyttä huonolla menestyksellä. Viesteihini ei aina edes vastattu ja jos vastattiin niin usein hyvin lyhyesti, ketään ei vain enää kiinnostanut jutella kanssani tai vaihtaa kuulumisia. Lukiossa oltiin tiiviisti yhdessä, sen jälkeen tiet erkaantui ja tuli uusia kaveriporukoita. Harmillisesti vain itselleni tuo porukka oli edelleen ainoa ja nyt olen yksin.

Kun hän kävi haukkumassa minut äidilleni ja uhkaili häntä. Äitini oli todella kauhuissaan. Totesin että nyt riitti. En enää ymmärtänyt ystäväni käytöstä, luulen että tuossa vaiheessa tuli alkoholin lisäksi huumeetkin kuvioihin. Ystävyys ei ollut enää turvallista.

Jotkut silloin kun tajusi ettei ole kaksipuolista tai liian erilaisia, homma ei toimi. Mutta yksi erilailla. Alkoi henkisesti joku häiritsemään vakavasti siinä, että ihan olotilat tuntui siihen aikaan, vuosikausia sama. Ettei oikein tunnekaan sitä tai pysty selvittämään asioita, toista ei oikein tavoita tai ei tavoita henkisesti. Tuli tunne kuin toinen olisi kuin energiavampyyri tai salailee asioita.

Hän jätti kusipään tavalla vastaamatta viestiini, kun olin huolissani ja kun olisin tarvinnut ystävän tukea ja ymmärtämistä. Silloin tajusin että menköön enkä koskaan ottanut itse enää yhteyttä. Olen sittemmin solminut parempia ystävyyssuhteita ja olen todella tarkka siitä, millaisille tyypeille avaudun.

Tunnettiin about 30 vuotta, josta noin 20 vuotta oltiin parhaimpia ystäviä. Vaikka molemmat jopa muutettiin eri kaupunkeihin ja tuli perhettä, pidettiin aina yhtä ja yhteyttä.

Jaoin fb-seinälläni (näkyy vain ~25 kavereilleni) ehkä rasistisen vitsin/kuvan. Tämä ystävä suuttui tästä. Perustelut tähän suuttumiseen olivat kuitenkin, että hänen ulkomaalaiset työkaverinsa saattaisivat nähdä nämä!! :O Kun koitin selittää, että julkaisuni ovat näkyvissä vain minun kavereille (ei sinun työkavereille), ei auttanut.

En ole nyt ollut yhteydessä tähän ihmiseen vuosiin. Tavallaan harmittaa. Mutta hän itse valitsi, ettei halua tuntea minua. Siksi olen "päästänyt irti"; jos on noin naiivi tässä iässä niin antaa olla.

Kun tajusin ettei edes kuuntele mua ja ajattelee vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Tunnettiin about 30 vuotta, josta noin 20 vuotta oltiin parhaimpia ystäviä. Vaikka molemmat jopa muutettiin eri kaupunkeihin ja tuli perhettä, pidettiin aina yhtä ja yhteyttä.

Jaoin fb-seinälläni (näkyy vain ~25 kavereilleni) ehkä rasistisen vitsin/kuvan. Tämä ystävä suuttui tästä. Perustelut tähän suuttumiseen olivat kuitenkin, että hänen ulkomaalaiset työkaverinsa saattaisivat nähdä nämä!! :O Kun koitin selittää, että julkaisuni ovat näkyvissä vain minun kavereille (ei sinun työkavereille), ei auttanut.

En ole nyt ollut yhteydessä tähän ihmiseen vuosiin. Tavallaan harmittaa. Mutta hän itse valitsi, ettei halua tuntea minua. Siksi olen "päästänyt irti"; jos on noin naiivi tässä iässä niin antaa olla.

Trollihan sinä olet. Mutta jos tuo on totta, niin postauksesi näkyvyys ei ollut ystävällesi se juttu, vaan typerä ajatusmaailmasi.