Lue keskustelun säännöt.
Vastavuoroisuus aikuisten lasten kanssa.
30.12.2024 |
Ihmetystä ja keskustelua on herättänyt meillä aikuinen lapsi puolisonsa kanssa.
Ollaan usein tarjottu ruokaa, ostettu lapsille lahjoja (toiveiden mukaan). Jne.
Meitä ei muisteta millään lailla ei siis millään lailla. Ei koskaan olla kutsuttu syömään tms. Alkaa vähän kyllästyttää.
Toisen lapsen kanssa vastavuoroisuus toimii hyvin.
Kommentit (12)
Näistä aikuisten lasten jutuista olisi kiva vaihtaa laajemminkin ajatuksia, mutta avaukseni ei tuottanut yhtään kommenttia 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaako huumorilla sävytetty keskusteluryhmä aikuisten lasten vanhemmille
Vierailija
13.12.2024 | 15:05
Pienten lasten vanhemmille on vaikka mitä ryhmiä, joissa voi vaihtaa ajatuksia vanhemmuudesta jne. Mahtaisiko Facebookista löytyä ryhmää, joka toisi kevyen humoristisesti yhteen aikuisten lasten vanhempia? Tai löytyykö täältä kaikupohjaa sellaisen perustamiseen? Mummot lumessa?
Alaikäraja: 50 v
Pätevyysvaatimus: sarkasmin taju
Vaadittava kokemus: kasvattanut aikuiseksi ainakin yhden lapsen (miestä ei tässä lasketa lapseksi, vaikka joku kasvatustyössä olisikin onnistunut).
Muut soveltuvat ominaisuudet: kyky olla arvostelematta ja jakaa kaikkitietäviä neuvoja pyytämättä
Ryhmä voisi heti alkuun ottaa käyttöön sovitut emojit kommentoimaan jos jokin asia tuntuu loukkaavalta, huumorintajuttomalta tms. Näin säästyttäisiin käyttämästä liikaa sanoja turhaan keskinäiseen kurinpitoon.
Olisi kiva mm viljellä mustaa huumoria, kun ei enää ole sananvaltaa aikuisten lasten asioihin. Myös omaan ikääntymiseen liittyvä itselleen naureskelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa olisi terapeuttista. Monesti vastaan tulee hauskoja mummomeemejä ym tästä elämän vaiheesta, ja niitä olisi kiva jakaa samassa tilanteessa olevien kanssa.
Kiinnostaako?
En ole siinä elämänvaiheessa
Eipä kiinnosta
Tiedän hyvän ryhmän. Laitan tiedot kommentteihin.
Kiinnostaa, voisin liittyä
Kiinnostaa, mutta vain huumorintajuttomille tarkoitettu
Itse kutsuin vanhempiani käymään ja vanhempani vierailivat luonani. Vaihdoimme lahjoja ja suhde oli toimiva sekä vanhempien että minun mielestäni. Äitini harmitteli aina että veljeni, jolle hän antoi kymmeniä tuhansia euroja rahaa milloin minkäkin asian ostoon, ei koskaan kutsutut äitiään tai vanhempiaan käymään luonaan. Raha kelpasi aina. Minulle äiti ei koskaan antanut rahaa. Ajoittain äiti epäili että veljeni käyttää huumeita, kun rahaa kului valtavasti. Sanoin äidille että älä anna niin isoja summia. Kun rahan jakaminen loppui veljeni käynnit harvenivat vanhempien luona.
Siis vastavuoroisuus omien lasten kanssa? Ei tule tapahtumaan. Sinä olet vanhempi joka on hankkinut lapsia. Vanhempana saat olla tyytyväinen jos aikuinen lapsi suostuu tavata ja erittäin tyytyväinen jos saat isänpäivä-, joulu- ja syntymäpäivälahjan. Itse tietysti hemmottelet omia lapsiasi. Jos haluat vastavuoroisuutta niin sitä voi hakea ystäviltä tai saman ikäisiltä sukulaisilta. Lapsesi sitten taas huolehtii lapsenlapsistasi hautaan saakka ilman vastavuoroisuutta. Sitä on vanhemmuus. Ja tämä ei ole mitään sarkasmia vaan ihan realismia.
En jaksa vanhempiani. Kohteliaisuudesta saatan joskus tulla pyydettäessä syömään mutta en todellakaan jaksa kestitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä omat aikuistuvat lapseni haluaa itse antaa kaikille lahjoja ja esim. tuoda joulupöytään jonkin valmistamansa ruuan. Se on heille sitä aikuisen roolin toteuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis vastavuoroisuus omien lasten kanssa? Ei tule tapahtumaan. Sinä olet vanhempi joka on hankkinut lapsia. Vanhempana saat olla tyytyväinen jos aikuinen lapsi suostuu tavata ja erittäin tyytyväinen jos saat isänpäivä-, joulu- ja syntymäpäivälahjan. Itse tietysti hemmottelet omia lapsiasi. Jos haluat vastavuoroisuutta niin sitä voi hakea ystäviltä tai saman ikäisiltä sukulaisilta. Lapsesi sitten taas huolehtii lapsenlapsistasi hautaan saakka ilman vastavuoroisuutta. Sitä on vanhemmuus. Ja tämä ei ole mitään sarkasmia vaan ihan realismia.
Kyllä meillä ainakin toimii vastavuoroisuus, vaikka emme sitä odotakaan. Jopa niin että varakkaat lapsemme antavat enemmän kuin me heille! Ja itsestään selvää että toistemme luona vieraillaan, matkaillaankin välillä yhdessä sekä vietetään aikaa yhdessä. jne.
Tietenkään keneltäkään ei voi odottaa vastalahjaa. Sillä perustein ei meillä ainakaan ketään muisteta!
Minä en odota lapsiltani vastavuoroisuutta. Ainoastaan sitten kun olen sairas ja tai vanha ja tarvitsen apua niin toivoisin toki, että he auttaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano päin naamaa sille lapsellesi äläkä pitkin pitäjää puhu paskaa omasta lapsestasi. Minä en juurikaan tuon takia halua enää nähdä enkä olla missään tekemisissä.
Kyllä mä annan vanhemmille aina äitienpäivä-/isänpäivälahat, joululahjat ja syntymäpäivälahjat. Paljoa rahaa lahjaan ei ole laittaa, vain 20-40€. Vanhemmat taas antoi minulle esimerkiksi joululahjoja yhteensä noin 100€:lla. Samoin miehen isä antoi hänelle rahaa lahjaksi vaikka itse sai vain kukan.
Ja jos käydään syömässä niin vanhemmat tarjoaa mulle ja miehelleni. Heillä on hyvä taloudellinen tilanne, itselläni taas ei niin kovin hyvä. Odotatteko oikeasti nuorilta aikuisilta lapsiltanne yhtä suurta rahallista panostusta kuin mitä itse annatte? Alkoi mietityttää, että ajattelevatkohan omatkin vanhemmat noin
Miniäsi on jättänyt poikasi vastuulle pojan omien vanhempien muistamiset (mikä minusta on täysin oikein). Te vanhemmat ette ole poikaa kasvattaessanne vaatineet häneltä tällaisia asioita, joten hän ei tajua niitä. Miniä ei kuitenkaan halua patistella aikuista ihmistä, vaan haluaa tämän itse ottavan vastuun.