Koiran kastraatio/kemiallinen kastraatio kokemuksia
Alan olemaan aika toivoton 2,5 vuotiaan leikkaamattoman uros koiran kanssa. Ulkona vedetään kaikin voimin jokaisen pissan luo nuoleskelemaan/haistelemaan. Koira saa haistella, ei kuitenkaan sillon kun vetää päästäkseen haistelemaan. Välillä saa vetää kilpaa kun koira seuraa jonkun hajun perässä ojaan. Koiralla painoa 35 kg joten raskasta on pidellä. Tuntuu että ulkona katoaa korvat kokonaan ja vain hajut vie mukanaan. Välillä on kausia kun kulkee nätimmin, epäilen että sillon ei juoksuisia narttuja lähellä. On kokeiltu pysähtymisiä ja takaisin tulemista ja suunnan vaihtelua ja herkkuja. Mistään ei ole ollut apua. Hajut on koiralle mieleisempiä kuin mikään herkku. Lenkit on välillä sellaisia että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.. Olen miettinyt kemiallista kastraariota aluksi, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (3)
Haluaisin kuulla lisää kokemuksia kemiallisesta kastraatiosta, sillä se on tullut ajankohtaiseksi vaille 3-vuotiaalle pojulle!
Meillä tehtiin ekalle koiralle kemiallinen kastraatio eturauhasvaivojen takia. Lopulta tehtiin sitten oikea kastraatio. Eipä siitä kemiallisesta kastraatiosta mitään erityistä seurannut. Nykyinenkin koira on kastroitu piilokiveksen takia. Molemmilla koirilla piti ruoka vaihtaa vähäenergisempään. Tällä koiralla on tullut myös muutoksia karvaan, päällyskarva kasvaa pidemmäksi. Ensimmäinen koira kastroitiin vanhempana (ehkä 8-vuotiaana, en muista tarkkaan), tämä nykyinen vähän alle 3-vuotiaana. Kasvattajan toive oli, että koira ehtii aikuistua kunnolla ennen kastraatiota.