Olimme suunnitelleet miehen kanssa yhtä tai kahta yhteistä, mutta olen nyt aivan kriisissä kun omia lapsia ei tulekaan ja silti pitäisi vuoroajoin katsoa omien kipuilujen kanssa vierestä, kun mies elää onnellisena omaa vanhemmuuttaan saman katon alla. Tuntuu kuin lapsettomuuttani oikein hierottaisiin naamaan tällä tavalla. En pääse pakoon ja olen hyvin kateellinen miehelleni hänen isyydestään. Myös ajatus siitä että hän on saanut tulla isäksi ja kokea kaikki ne hienot kokemukset jonkun muun kanssa, tuntuvat sietämättömiltä.

Lapsettomuuteni on lopullista eikä hoidot tms ole mahdollisia. Adoptio ei ole meidän juttu

Kokemuksia, neuvoja?

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi