Milloin kerroitte raskaudesta työpaikalla?
Kiinnostaisi tietää kokemuksista ja miten uutiset otettiin vastaan jne.
Ensimmäistä kertaa raskaana ja edessä olisi kertominen itsellä.
Kommentit (5)
Sitten kun vatsaa ei pystynyt enää peittämään
- Pomo yllättyi, sanoi ilahtuneensa lyhyestä raskausvapaasta, mutta sitten kuitenkin palkkasi pysyvästi sijaiseni. Epäili, että sairauspoissaolot lisääntyvät (lapsen tautien vuoksi) vailla tietoa vanhemmuusjärjestelystä, ja projisoi minuun muutenkin kaikenlaista negatiivista paskaa oman päänsä sisältä. Eli laiton syrjintä.
- Yksi työkaveri oli pelottavan vauvahimoinen, halusi tavata vauvan ja kosketella tätä. En antanut.
- Muut työkaverit olettivat, että kaikki olisi dramaattista ja paskaa, en nukkuisi koskaan, vaurioituisin pysyvästi synnytyksessä, vauva huutaisi ja olisi vaikea, nännit vuotaisivat verta ja etikkaa, jne. Mitään näistä ei tapahtunut, eli pelkkää negatiivista projektiota ja terrorismia.
- Osa oli etäisen neutraaleja. (Jos mietit miten itse suhtautua, tämä on oikea tapa)
Sinuna opettelisin valmiiksi muutaman vakiovastauksen:
- "Ai sinun vauvasi oli niin hirveä, voi sinua raukkaa. Minun on onneksi täydellinen!"
- "Voi niinkö ne sinua silpoivat sairaalassa, no minä ajattelin synnyttää ilman ongelmia."
- "Onkohan muuten synnytyksestä puhuminen seksuaalista ahdistelua - itse en nimittäin halua puhua siitä seurassasi sen enempää kuin seksistäkään. Voisin tiedustella tätä hr:ltä"
- "Onpa sulla huonoja kokemuksia! Oletko käynyt terapiassa?"
Heti kun tulin raskaaksi, jotta työt voitiin järjestää turvalliseksi sikiön kehitykselle. Erilaisia altisteita ammatissani, jotka on otettava huomioon. Hyvin ottivat vastaan. Jäin erityisäitiysvapaalle about neljännellä kuulla.
Samana päivänä, kun plussasin. Olen sytostaattihoitajana. Sain siirron toisiin tehtäviin raskausajaksi.
Viimeisenä työpäivänä. Paljon onnitteluja tuli.