Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako ottaa uusi kissanpentu?
16.02.2007 |
Meillä on yksi kissa, nyt 3-vuotias leikattu tyttökissa, joka on sisäkissa. Ollaan mietitty pitkään, että jossakin vaiheessa otetaan toinen kissa, sitten kun on enemmän tilaa. Puoli vuotta sitten muutettiin kaksiosta kolmioon, mutta ei tämäkään ole hirveän iso. Olemassa oleva kissamme viihtyy kuitenkin mainiosti, ja tuntuu, että ehkäpä tänne mahtuisi nyt se toinenkin kisu...?
Mietityttää, että onko huono idea pitää kahta sisäkissaa asunnossa, joka ei kuitenkaan siis ole mikään iso? Samoin mietin, että mitenköhän toi olemassa oleva kissa suhtautuisi uuteen kissaan? Tottuvatko kissat aina loppujen lopuksi toisiinsa? Ainoa kokemus on sellainen, että oltiin pari viikkoa vieraissa kaverin luona (kissa siis mukana), jossa oli myös kissa, ja siellä meidän kisu ei ollenkaan suvainnut heidän kissaa, vaan ne piti pitää eri huoneissa ja murisivat ja sähisivät vaan oven alta toisilleen. Varmaan kuitenkin olisi eri asia, kun kissa olisi turvallisesti omassa kodissaan, eikä vieraassa paikassa sen toisen kissan reviirillä...?
Ja miten on, hyväksyykö olemassa oleva kissa paremmin tulokkaaksi kissanpennun kuin aikuisen kissan?
Kommentit (8)
ja hyvin ne sinne mahtuvat. Kissat ovat tulleet eri-ikäisinä, ja sopeutuneet aina (koska kissat on leikattu heti kun mahdollista).
Itse en ehkä edes haluaisi " vain" yhtä kissaa, seuraahan sekin kaipaisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina 2-3 kissaa ja aina on vanhempi sopeutunut uuteen tulokkaaseen. Alussa tietysti vähän kyräilevät ja saattavat jossain välissä matsata kunnollakin, mutta viikon kuluttua ovat yleensä jo ystävykset.
vanhemmat kissat yleensä tajuavat, että toinen on pentu ja sietävät omituisiakin asioita. Toisaalta taas kaksi aikuistakin voi ystävystyä.
meillä nyt 2,5v ja 7kk kollit. Hoivailevat toisiaan tosi usein ja nukkuvat kylki kyljessä. Välillä pannaan leikkitappeluksi =)
Asuntonne ei ole liian pieni 2 kissalle.
Meille kun tuli pentu vanhempi kissa oli reilun vuoden silloin. Vanhempi hyväksyi pennun heti, antautui ja tarjosi kaulaansakin pennulle mutta pentu sähisi ja murisi, pelkäsi ja juoksi karkuun niin että aluksi pentu piti laittaa toiseen huoneeseen. Vanhempi päivysti oven edessä toiveikkaana :) viikko siinä meni kun varovasti annettiin tutustua toisiinsa ja hyvin ovat tulleet siitä asti toimeen.
Luulisin että vanhempi kissa hyväksyy pennun paremmin kuin toisen aikuisen.
Tosin menee siinä sitten sitä ruokaakin tuplaten ja hiekkalaatikko täytyy myös puolta nopeammin:)
Taidankin alkaa etsiä pian sitä uutta kisua. Mietittiin, että otettaisiin poikapentu, ja tietenkin se leikataan heti kun on siinä iässä.
En kyllä itse usko, että tää meidän ainoa kissa kärsii siitä, että on ainoa kissa (ainakaan nyt rääkkäykseksi asti). Oltaisiin silloin alussa otettu toinenkin samasta pentueesta, mutta tämä oli pahnanpohjimmainen ja ainoa jäljellä oleva. On sitten pennusta saakka tottunut vain ihmisseuraan. Ei ole päiviä yksin kotona kuitenkaan, ja sen kanssa on aina leikitty ja välillä viety valjaissa ulkoilemaan jne. Mutta kiva olisi, jos saisi kissaseuraa :)
ap
Äitini " kissanvihaaja" -kolli, joka ryöpyttää omalle alueelleen tulevat vieraat kissat mennen tullen, yllättäen ihastui, kun sai kaveriksi pienen pennun. Ilmeisesti ei kokenut pentua vaaraksi omalle herruudelleen. :) Tosin pennun kasvettua aikuiseksi käytiin pieniä nahisteluja siitä, kuka on pomo. Mutta vain pieniä, lähinnä vanha kissa muistutti pienempäänsä silloin tällöin.
Aika paljon riippuu kissojen luonteista, miten tulevat toimeen. Tuo mainitsemani pentu oli luonnostaankin sellainen nöyremmän puoleinen, mikä helpotti asioita paljon. Kannattaa siis ehkä katsoa sitten, kun otatte uutta pentua, ettette valitse sitä porukan kovinta kukkoilijaa. Silloin kerjäätte vain ikävyyksiä pennulle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulleet ns. väärässä järjestyksessä eli nuorempi ensin ja vanhempi myöhemmin.
Ei mitään ongelmaa. Oltiin niiden kanssa totutteluvaihe (viikko) kotona ja ei mitään isoa ongelmaa silloinkaan.
Kyse on enemmän siitä miten itse hanskaat tilanteen.
Onko sulla jotain vinkkejä, miten tilanteen parhaiten hoitaa? Paitsi siis olla kotona sen totutteluajan?
Piti sanoa, että toi meidän kissa on tosi seurankipeä ja leikkisä vielä nyt 3-vuotiaanakin - aina raahaamassa leluja meille ja naukumassa huomiota. Siksi siis toivottaisiin, että uusi kissa olisi sillekin kivaa seuraa ja leikkikaveri.
ap