Muita (lapsiperheitä), joilla ei ole tukiverkkoja?

Meillä ei myöskään ole. Isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. 

No, ehkä jonkinlaiseksi turvaverkoksi voi sanoa paria ystävää, joille lapsen voisi muutamaksi tunniksi laittaa esim oman lääkärikäynnin ajaksi. 

Mutta molemmilla on isot perheet ja omat ohjelmat, joten tätä optiota tulee käytettyä kerran kahdessa vuodessa.

Ei ole tukiverkkoja, ei ole oikeastaan ollut missään vaiheessa. Olen yrittänyt saada lasten kavereiden vanhemmista tukiverkkoja, mutta kaikilla on omat niin tämäkään suunnitelma ei oikein toimi. Pitäisi olla toinen perhe, joka on samanlaisessa tilanteessa , mutta kun ei ole. 

Ei tätä oikeasti ymmärrä kuin sellaiset, jotka ovat tässä tilanteessa. Mutta olen kääntänyt tämän supervoimaksi, selviämme kaikesta ihan keskenämme, emme ole riippuvaisia muista ja voimme olla ylpeitä tästä saavutuksesta. 

Minä hoitaisin kyllä pari tuntia, ei mitään ongelmaa. Mutta kun se hoidontarve on aina koko päivän, yön yli, koko viikonlopuksi jne.. saisin ottaa toisten lapset vaikka kotiini asumaan, eikä kukaan kyselisi perään. Niin vastenmielistä on lapsiperhe-elämä joillekkin.

Ei ollut meilläkään, lapset (2) nyt jo isoja. Eniten harmitti aikoinaan se, että vanhempani kyllä hoisivat muiden sisarusteni lapsia muttei minun. Enkä todellakaan kysynyt kuin pari kertaa aikoinaan, mutta olivat niin väsyneitä lasteni serkkujen hoidosta etteivät jaksaneet. Ajattelin etten sitten enää kysy, josko vaikka itse joskus tarjoutuisivat kun olin yksinhuoltajakin jonkun aikaa eikä lapset olleet silloin vielä edes koululaisia. Eivät kysyneet.

Lapseni eivät ole mitään riiviöitä, ettei johtunut siitäkään. En vain sattunut kuulumaan äidin suosikkeihin, jonka joskus vahingossa myönsikin. Tosin tiesin sen sanomattakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tukiverkkoja, ei ole oikeastaan ollut missään vaiheessa. Olen yrittänyt saada lasten kavereiden vanhemmista tukiverkkoja, mutta kaikilla on omat niin tämäkään suunnitelma ei oikein toimi. Pitäisi olla toinen perhe, joka on samanlaisessa tilanteessa , mutta kun ei ole. 

Ei tätä oikeasti ymmärrä kuin sellaiset, jotka ovat tässä tilanteessa. Mutta olen kääntänyt tämän supervoimaksi, selviämme kaikesta ihan keskenämme, emme ole riippuvaisia muista ja voimme olla ylpeitä tästä saavutuksesta. 

Tämä on osuvasti sanottu. Että emme ole riippuvaisia muista. Kun ei ole tukiverkkoja, niin pakko pärjätä täysin yksin. Pahimmillaan joku on oikeasti täysin yksin, jos ei ole toista vanhempaa kuvioissa. Meillä mies tekee reissutyötä ja kyllähän se käytännössä tarkoittaa sitä, että olen arjet lapsien kanssa kaksin. Jos joudun yks kaks lääkäriin, lapset kulkee mukana halusipa tai ei. Ei ole mitään minne tai kelle jättää. Onneksi puoliso on edes viikonloput kotona.

Ap