Lue keskustelun säännöt.
Ero, seksi ja yhteinen vapaa-aika
24.08.2024 |
Sain kuulla tuttavapariskunnan eronneen, puolituttu pari, joka vietti koko avioliittonsa ajan paljon aikaa erillään. Hyvin vakaan oloinen pari ulkoisesti, nuoresta asti yhdessä (40 vuotta) ja sitten lopulta ero, mies löysi uuden ja vähän nuoremman, pitkään pari oli viihtynyt omissa menoissaan.
Mies on juuri sellainen mies, joka on parisuhdehierarkian korkeinta kastia eli pitkä, erittäin hyvässä ja merkittävässä ammatissa, joka vaatii pitkäjänteisyyttä ja sataprosenttista vastuun ottamista. Eli hänellä on varmasti ollut paljon kysyntää vähän kaikenlaisista naisissa.
Kyllä se vain niin taitaa olla, että pariskunnat, jotka viettävät paljon erillistä aikaa, eroavat lopulta aina. Se kertoo, ettei lopulta ole riittävästi yhteistä ja toisaalta houkutuksia tulee enemmän. Rakastuu toiseen, on ehkä pettämisiäkin. Kun taas pariskunta, joka on kuin paita ja peppu, säilyttää suhteen elävänä ja läheisenä. Yhdessä viihtyminen ja asioiden tekeminen yhdessä, samoista asioista nauttiminen kertoo paljon. Varmaan seksielämästäkin.
Jos itselleni tulisi ero tai jäisin leskeksi, niin koettaisin etsiä vastaavanlaisen miehen kuin entinenkin, varmaan tuon kaltaisessa tilanteessa elävän kuin tapaus josta kerron. Eli miehen, joka tekee ja haluaa nähdä, on kuitenkin sivistynyt, pitkäjänteinen tekemisissään ja vakaa. (Kyseinen mies ei kyllä ole pätkääkään ulkoisesti tyyliäni, mutta noin miestyyppinä.) Näillä kilometreillä sen näkee mikä mies on miehiään niin kuin naisestakin.
Tämäkin uuspari tapasi normaalissa elämässään eikä seuranhakupalveluissa. Vain yhden ainoan tiedän, joka sieltä löysi, vaikka tuttavapiirini on laaja. Yleensä se uusi on löytynyt hyvin läheltä. Työstä, harrastuksista ja tuttavan tutuista tai naapurista. Kerran uusi oli vaimon sukulainen, vaimo siis kuoli ja leski löysi uuden samasta suvusta.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Hyvää pohdintaa. Mutta itse olen eri mieltä tuosta, että paitana ja peppuna eläminen edistäisi mahdollisuuksia suhteen säilymiselle. Oli suhde ja mies millaiset hyvänsä, niin tarvitsen paljon omaa aikaa, jolloin saan olla yksin. Sekä henkinen että fyysinen läheisyys ovat kyllä ehdottoman tärkeitä, mutta en kykenisi jatkamaaan suhdetta jos mies haluaisi viettää yhdessä jokaisen vapaa-ajan hetken.
Minulle myöskään kumppanin ammatilla ei ole tuon taivaallista merkitystä. Pääasia olisi, että hän ainakin jossain määrin nauttii työstään, tai pyrkii sellaista työtä kohti. Optimipituus olisi n. 165-180 cm :)
Vaikuttaa suhteen säilymiseen tietysti kovin moni muukin asia. Eikä se tarkoita että viettäisi paljon aikaa yhdessä mitään tarrautumista ja joka sekunti yhdessäoloa. Mutta vanhemmiten alkaa näkyä ja pahasti jos yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei juuri ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkässä parisuhteessa (lähes 30 vuotta) ja tunnen useita yhtä kauan yhdessä olleita. Minun kokemukseni mukaan kyse on tasapainosta: pitää olla sekä omia juttuja että yhteisiä mielenkiinnon kohteita sopivassa suhteessa. Se mikä on sopivasti on tietenkin jokaisen parin itse päätettävä asia.
Vastuullinen työ on kaksiteräinen miekka. Se kyllä kertoo kumppanin päämäärätietoisuudesta ja vastuunottokyvystä, mutta voi myös viedä liian suuren osan ajasta ja energiasta. Tällöin parisuhteeseen ei jää enää voimia.
Tärkeintä on läheisyys, niin henkinen kuin fyysinen. Kun on vaikkapa yhteinen harrastus, niin aikaa vietetään yhdessä ja suhde säilyy läheisenä. Vastapainona voi olla omaa aikaa tai harrastus, jossa puoliso ei ole mukana. Ja pitää olla kiinnostunut toisesta ja siitä, mitä hänelle kuuluu. M51
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa (lähes 30 vuotta) ja tunnen useita yhtä kauan yhdessä olleita. Minun kokemukseni mukaan kyse on tasapainosta: pitää olla sekä omia juttuja että yhteisiä mielenkiinnon kohteita sopivassa suhteessa. Se mikä on sopivasti on tietenkin jokaisen parin itse päätettävä asia.
Vastuullinen työ on kaksiteräinen miekka. Se kyllä kertoo kumppanin päämäärätietoisuudesta ja vastuunottokyvystä, mutta voi myös viedä liian suuren osan ajasta ja energiasta. Tällöin parisuhteeseen ei jää enää voimia.
Tärkeintä on läheisyys, niin henkinen kuin fyysinen. Kun on vaikkapa yhteinen harrastus, niin aikaa vietetään yhdessä ja suhde säilyy läheisenä. Vastapainona voi olla omaa aikaa tai harrastus, jossa puoliso ei ole mukana. Ja pitää olla kiinnostunut toisesta ja siitä, mitä hänelle kuuluu. M51
Aivan. Tuo viimeinen lause on se tärkein. Paljon erillään viihtyvällä parilla voi olla se, jolloin suhde säilyy hyvänä. Ei siis niin mustavalkoista tämä. Oli vain havainto omasta tuttavapiiristä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli etsisit varatun miehen?
En nyt varta vasten etsisi, mutta jos mies olisi liitossa jossa ei viihdy niin siitä voisi tulla ero. Mutta tietysti ensisijaisesti etsisin vapaata miestä, mieluiten leski, jolla pitkä liitto takana.
Toive leskestä taitaa olla aika yleinen, koska romanssihuijariprofiileissa se kirurgi tai lentäjä on usein leski. Siis näitä fb:n kaveripyyntöjuttuja, jotka lähetetään kehujen kera. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena oli jo selvää,,etten mene sellaisiin töihin jossa piti olla paljon pois kotoa. Myös vaimo oli samaa mieltä, että parisuhde on tärkeämpi kuin työ tai ura. Näin myös tein ja nyt oltu yhdessä kohta 50v kuin paita ja peppu. Harrastukseni olleet ainoat, jotka pitäneet hetkittäin erillään. Mutta niidenkin elinehto ollut se, että on vahva kotipesä jossa ladata akkuja vaimon kanssa. Kun läheisyys ja rakkaus ollut kunnossa on seksiäkin ollut koko ikä viikoittain.
Nyt kun ollaan eläkkeellä huomaa vielä paremmin että valinta oli oikea siitä mikä elämässä on tärkeinta. Se ei todellakaan ole ura ja mammonan perässä juoksu.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena oli jo selvää,,etten mene sellaisiin töihin jossa piti olla paljon pois kotoa. Myös vaimo oli samaa mieltä, että parisuhde on tärkeämpi kuin työ tai ura. Näin myös tein ja nyt oltu yhdessä kohta 50v kuin paita ja peppu. Harrastukseni olleet ainoat, jotka pitäneet hetkittäin erillään. Mutta niidenkin elinehto ollut se, että on vahva kotipesä jossa ladata akkuja vaimon kanssa. Kun läheisyys ja rakkaus ollut kunnossa on seksiäkin ollut koko ikä viikoittain.
Nyt kun ollaan eläkkeellä huomaa vielä paremmin että valinta oli oikea siitä mikä elämässä on tärkeinta. Se ei todellakaan ole ura ja mammonan perässä juoksu.
Parisuhteeseen panostaminen kyllä kannattaa, samoin ajattelen siitä.
Mutta tuohon teen pienen tarkennuksen, että suurin osa ihmisistä kuitenkin nauttii työstään ja päämäärien saavuttamisesta, uraihmiset varsinkin. Eli ei töitä tehdä vain mammonan takia. En myöskään itse käynyt töissä vain rahan takia, kyllä minä nautin työstäni ja koin olevani hyödyksi. Luulen, että valtaosa ihmisistä tekee töitä, joista saa tyydytystä.
Uskoisin, että oma mies ei koskaan jää eläkkeelle enkä minäkään varmaan täysin jää, vaan teen töitä sen verran kun hyvältä tuntuu niin kuin nytkin. Sitten tietty eri asia, jos terveys pettää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa (lähes 30 vuotta) ja tunnen useita yhtä kauan yhdessä olleita. Minun kokemukseni mukaan kyse on tasapainosta: pitää olla sekä omia juttuja että yhteisiä mielenkiinnon kohteita sopivassa suhteessa. Se mikä on sopivasti on tietenkin jokaisen parin itse päätettävä asia.
Vastuullinen työ on kaksiteräinen miekka. Se kyllä kertoo kumppanin päämäärätietoisuudesta ja vastuunottokyvystä, mutta voi myös viedä liian suuren osan ajasta ja energiasta. Tällöin parisuhteeseen ei jää enää voimia.
Tärkeintä on läheisyys, niin henkinen kuin fyysinen. Kun on vaikkapa yhteinen harrastus, niin aikaa vietetään yhdessä ja suhde säilyy läheisenä. Vastapainona voi olla omaa aikaa tai harrastus, jossa puoliso ei ole mukana. Ja pitää olla kiinnostunut toisesta ja siitä, mitä hänelle kuuluu. M51
Tästäkin vielä kommentoin tuota työn osuutta uudelleen eli se on totta, että työ voi viedä ja on vienytkin välillä täysin mehut, meillä molemmilla on ollut jonkun kerran sellainen tilanne. Irtisanouduin tuosta työpaikasta ja ryhdyin yrittäjäksi siksi, että työtä voi paremmin itse säädellä.
Jos sen päälle, että on vastuullinen ja paljon aikaa vievä työ menevät vapaatkin muiden kuin vaimon kanssa, käy kohta niin, ettei tunne puolisoaan ollenkaan. Kyllä siihen herkästi sitten tulee jokin suhdeviritelmä väliin, jos oma puoliso on vain talonmies ja siivooja, jonka kanssa tavataan arkisissa askareissa ja kaadutaan sänkyyn väsyneinä.
Joskus luin av:n puolella ketjua, jossa iso osa ihmisistä korosti miten tärkeitä omat kaverit ja menot ovat. No, jos töissä käydään, niin puoliso on herkästi sitten se, jonka kanssa vietetään vähiten aikaa. Ei aikaa ole loputtomasti varsinkaan ruuhkavuosina.
En tiedä miten aloituksen tilanteessa oli, mutta jonkinlainen eropiikki siihen kai liittyy, kun jäädään eläkkeelle. Huomataan, ettei tuossa olekaan se ihminen, jollaista viereensä toivoisi. Mutta eroaminen ja eläkkeelle jääminen kun sattuu yhtä aikaa, niin jätetylle se on todella iso pala kakkua. Ap
Mistä tämmöisiä löytää? Onks niillä joku oma deittisivusto? Samoihin aikoihin eläkkeelle, ero partnerista ja tullut jätetyksi?
Jostain ketjusta:
... tilanteessa oli, mutta jonkinlainen eropiikki siihen kai liittyy, kun jäädään eläkkeelle. Huomataan, ettei tuossa olekaan se ihminen, jollaista viereensä toivoisi. Mutta eroaminen ja eläkkeelle jääminen kun sattuu yhtä aikaa, niin jätetylle se on todella iso pala kakkua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa (lähes 30 vuotta) ja tunnen useita yhtä kauan yhdessä olleita. Minun kokemukseni mukaan kyse on tasapainosta: pitää olla sekä omia juttuja että yhteisiä mielenkiinnon kohteita sopivassa suhteessa. Se mikä on sopivasti on tietenkin jokaisen parin itse päätettävä asia.
Vastuullinen työ on kaksiteräinen miekka. Se kyllä kertoo kumppanin päämäärätietoisuudesta ja vastuunottokyvystä, mutta voi myös viedä liian suuren osan ajasta ja energiasta. Tällöin parisuhteeseen ei jää enää voimia.
Tärkeintä on läheisyys, niin henkinen kuin fyysinen. Kun on vaikkapa yhteinen harrastus, niin aikaa vietetään yhdessä ja suhde säilyy läheisenä. Vastapainona voi olla omaa aikaa tai harrastus, jossa puoliso ei ole mukana. Ja pitää olla kiinnostunut toisesta ja siitä, mitä hänelle kuuluu. M51
Tästäkin vielä kommentoin tuota työn osuutt
Itselläni kaverit jäi paitsioon kun tapasin vaimoni. Siitä lähtien vaimo ollut läheisin ja kaverini. Harrastukset olleet elämäntapana ja kaverit vaihtuneet harrastusten myötä ja edetessä. Vaimo ja parisuhde olleet pysyviä ja muut vaihdettavissa. Vaikka työuraa tekikin menestyksellä, niin se oli silti toisarvoista ja enemmän tai vähemmän pakollista rahan takia. Mikään ei ole kuitenkaan mennyt tärkeydessä vaimon edelle.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämmöisiä löytää? Onks niillä joku oma deittisivusto? Samoihin aikoihin eläkkeelle, ero partnerista ja tullut jätetyksi?
Jostain ketjusta:
... tilanteessa oli, mutta jonkinlainen eropiikki siihen kai liittyy, kun jäädään eläkkeelle. Huomataan, ettei tuossa olekaan se ihminen, jollaista viereensä toivoisi. Mutta eroaminen ja eläkkeelle jääminen kun sattuu yhtä aikaa, niin jätetylle se on todella iso pala kakkua. Ap
En tiedä, en ole koskaan käyttänyt minkäänlaisia deittipalveluita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkässä parisuhteessa (lähes 30 vuotta) ja tunnen useita yhtä kauan yhdessä olleita. Minun kokemukseni mukaan kyse on tasapainosta: pitää olla sekä omia juttuja että yhteisiä mielenkiinnon kohteita sopivassa suhteessa. Se mikä on sopivasti on tietenkin jokaisen parin itse päätettävä asia.
Vastuullinen työ on kaksiteräinen miekka. Se kyllä kertoo kumppanin päämäärätietoisuudesta ja vastuunottokyvystä, mutta voi myös viedä liian suuren osan ajasta ja energiasta. Tällöin parisuhteeseen ei jää enää voimia.
Tärkeintä on läheisyys, niin henkinen kuin fyysinen. Kun on vaikkapa yhteinen harrastus, niin aikaa vietetään yhdessä ja suhde säilyy läheisenä. Vastapainona voi olla omaa aikaa tai harrastus, jossa puoliso ei ole mukana. Ja pitää olla kiinnostunut toisesta ja siitä, mitä hänelle kuuluu. M51
Samoin, mieheni on myös paras ystäväni. Näin vanhemmiten huomaa myös sen, että ystävät ovat matkalla vaihtuneet useamman kerran. Ihan vain luonnollisista syistä useimmiten, joten olisipa hölmöä ollut panostaa heihin enemmän kuin puolisoon. Vain yksi ystävä on lapsuudesta asti kulkenut koko ajan matkassa, muut ovat vaihtuneet. Jopa parhaana ystävänä pidetty on kadonnut rinnalta, koska hänet vei alkoholi.
Mutta koska jokainen avioliitto loppuu joskus, viimeistään toisen kuolemaan, niin ystävyydet ja tuttavuudetkin on hyvä olla olemassa. Muuten voi olla kova koulu, jos ero tulee tai jää leskeksi, kun ei ole ketään jonka kanssa viettää aikaa. Ap
Olen koittanut saada vaimoni päivittäin pienelle ulkoilulenkille ja se on mielestäni mitä parhainta yhdessäoloa. Kännykkään ei tuijotella, vaan jutellaan ja kävellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koittanut saada vaimoni päivittäin pienelle ulkoilulenkille ja se on mielestäni mitä parhainta yhdessäoloa. Kännykkään ei tuijotella, vaan jutellaan ja kävellään.
Loistava käytäntö, meillä myös ollut käytössä. Ap
Hyvää pohdintaa. Mutta itse olen eri mieltä tuosta, että paitana ja peppuna eläminen edistäisi mahdollisuuksia suhteen säilymiselle. Oli suhde ja mies millaiset hyvänsä, niin tarvitsen paljon omaa aikaa, jolloin saan olla yksin. Sekä henkinen että fyysinen läheisyys ovat kyllä ehdottoman tärkeitä, mutta en kykenisi jatkamaaan suhdetta jos mies haluaisi viettää yhdessä jokaisen vapaa-ajan hetken.
Minulle myöskään kumppanin ammatilla ei ole tuon taivaallista merkitystä. Pääasia olisi, että hän ainakin jossain määrin nauttii työstään, tai pyrkii sellaista työtä kohti. Optimipituus olisi n. 165-180 cm :)