Sairaalassa kuultua joka ei olisi tarvinut tulla korviisi?

Olin juuri synnyttänyt esikoiseni, synnytys oli rankka ja tyttö joutui heti teholle.



Olin todella uupunut ja järkyttynyt, enkä jaksanut heti mennä suihkuun. Kielsin hoitajia pesemästä itseäni, halusin hetken vain hengähtää ennen suihkua.



Siihen sitten tuli joku opiskelija tai joku apulainen. Hän tokaisi toiselle hoitajalle, että " No jos kerta haluaa maata omissa jätöksissä!"

Siis haloo, en mä sentään kus-paskssa maannu. Toki oli verta sun muuta siinä, mut eipä ois vähempää voinu sillä hetkelää kiinnostaa!



Kaiken maailman idiootteja sitä onki olemassa.

Kaksi gyneä keskusteli keskenään:



Toinen kysyi, että " No Seppo, montako vittua olet tänään nähnyt?" Seppo vastasi, että " No, onhan niitä muutama siinä käynyt" .



Siinä vaiheessa ystävättäreni rykäisi kuuluvasti heidän takanaan. Molemmat lääkärit punastuivat ja painuivat lähimmistä ovista sisään.

..naapuripedin teiniäiti suunnitteli puhelimessa jättävänsä " tän kersan" mutsille, että pääsee heti taas radalle. Ei suostunut imettämään, eikä hoitamaan kuin pakotettuna. Tosi surullista.

Toivon kovasti, että raskaudut ja raskaus päättyisi onnellisesti.



Kaikkea hyvää!



t. Näkijä

vaikka en enää ollut niin...siihen mun viereen kuoli yksi mies...niin ne sanoivat että ei haittaa vaikka tuo mies tuossa nyt odottaakin niitä poliiseja eihän tuo nainen tajua vielä mistään mitään. Ehei, ei tietenkään mua haittaa että ruumiin vieressä minä makaan...ei haittaa joo...olenhan tajuton. Vaikka en ollut. Olin vain niin väsynyt silloin kaikesta kokemastani etten jaksanut väittää edes vastaan vaan kiltisti odotin että kuskaavat miehen ruumishuoneelle...

Eivät edes verhoja laittaneet sen ruumiin peitoksi. Lakanan alla vain makasi...Kaikki sen näki. Muutkin kuin minä.



Kyse oli tapaturma(?) tai vastaava asema...

" Täällä on kuulkaa kolmen reikää ihan perätysten, on nähkääs vähän vaikeaa saada tämä suppo sohastua siihen oikeaan reikään!"



Kätilö laittoi minulle sektion jälkeen jotain lääkettä peräsuoleen ja selitti miehelle, mitä tonkii mun takapuolessa. Olin hyvin huonossa kunnossa, mutta en tajuton kuitenkaan. Mua tuo kätilön tokaisu loukkasi älyttömästi. Että mulla siis on jotenkin ihmeellisesti peräti kolme reikää likikkäin alapäässä. Ettei se siis kai olekaan normaalia, vaikka olenkin nainen..?



Hoitsujen pitäisi olla hyvin hienotunteisia, vaikka hoitavatkin huonokuntoisia ja tajuttomia (?) potilaita.

Lukuisista syistä vauva ei meinannut millään tulla ulos. Kaksi kätilöä ja lääkäri menivät huoneen ovensuuhun (tai ehkä käytävälle - itse en pystynyt enää niin tarkkaan havainnoimaan) tutkimaan papereitani ja neuvottelemaan, mitä tehdään. Olin itse todella poikki ja supistuksen tullessa kiroilin ja huusin, että jonkun on tultava auttamaan. Kaikki kolme hörähtivät nauramaan ja lääkäri sanoi: " Tuo oli hyvä!"

sairaanhoitaja-harjoittelijan sanat, jotka oli ihan tarkoitettukin korvilleni.

Sain esikoisen sektiolla ja tämä harjoittelija oli jo usean lapsen äiti. Hän monta kertaa sanoi minulle, että kysy vaan häneltä sitten ihan mitä vaan, hän neuvoo. Tuli sitten puhetta synnytyksistä ja ajattelin kysyä, että onko hänelle tehty sektiota, olihan hän jo niin monen lapsen äiti ja ehkä olisimme voineet jakaa kokemuksia.

Kysymykseeni tämä sairaanhoidon harjoittelija puuskahti: Ei ole tehty ja toivottavasti ei koskaan tehdäkään!

Olin aika typertynyt, en osannut sanoa mitään, itse siinä esikoisen sektiolla saaneena. Nämä sanat olivat mielessäni pitkään, vielä sittenkin kun pääsin vauvan kanssa kotiin. Pahoitin todella paljon mieleni.