Tarkoitatko aina mitä sanot? Minkälaisia mokia olet tehnyt eli sanonut jotain mikä oli väärin tai valheellista? Kuinka monta kertaa olet san

Pyrin tarkastelemaan asioita useista eri näkökulmista. Asiat eivät ole mustavalkoisia vaan monisyisiä. Se tekee elämästä henkisesti rikkaamman kun vaivautuu lukemaan kirjallisuutta, sivistämään itseään, kartuttamaan elämänkokemusta, olemaan läsnä ja kuuntelemaan.

Suuttuessani sanon helposti asioita liian kärkevästi ja joudun sitten pyytämään anteeksi. Töissä asiakkaille en valehtele, mutta saatan vähätellä tai liioitella jotain asiaa tilanteen mukaan. Tai jätän jotain kertomatta.

Kyllä minä tarkoitan, mitä sanon, mutta siitä ei seuraa, että minut aina ymmärrettäisiin niin kuin olin tarkoittanut. On helppo tulla väärin ymmärretyksi kun kuulijan lähtökohdat ovat käytännössä aina erilaiset kuin omat.

toki on myös selvää, että monesti omatkin yiedot on vajavaiset ja lisäksi asiat usein muuttuvat ihan oikeasti ajan kuluessa. Mutta useimmiten ongelmat seuraavat siitä, että toinen kuvittelee minun sanoneen tai tarkoittaneen jotain muuta kuin mitä itse tarkoitin.

Sanoin aina ex_lle ttä jos ero tulee puheeksi, se on lopullista eikä sanoja takaisin vedetä.

Erään kapakkaillan päätteeksi jostain oli kinaa ja minä sanoin että saat x na minä haluan eron. Mies hyppäsi sängystä, meni kuistille nukkumaan eikä tullut enää takaisin sänkyyn. Aamulla heräsin siihen, kun auto lähti. Keittiön pöydällä oli lappu, jossa ilmoitettiin että hän teki eroilmoituksen aamuyöstä käräjäoikeuteen. Hän on ottanut oman irtaimiston ja kantanut sen autotalliin, tulee tyhjentämään sen iltapäivällä.

Järkyttyneenä odotin iltapäivää, mitä hittoa teen, en oikeasti halua erota. Mies tuli, meni keittiöön, keitti kahvit ja pyysi istumaan alas. Siinä esitti laskelmat talon arvosta ja jakosopimuksen paperin. Se oli ihan ok, ei noissa mitään ollut, yhden muutoksen vain halusin siihen. Lainat siirtyivät minun nimiin, mies ja hänen takaajansa poistetiin lainoista. Toinen auto siirtyi minun nimiini ja hain pankista viikolla 32000 euron lainan, jonka siirsin miehen tilille. Näin oli velat ja omaisuudet jaettu. Pakkasi pakettiauton ja antoi minulle avaimet.

Mies ei vastannut eikä vastaa vieläkään miksi otti eroilmoitukseni noin henkilökohtaisesti. Ei sillä toista ole, yksin asunut nyt vuoden. Minä asun tässä talossa edelleen. Jos jotain sanomista kadun loppuikäni, niitä tuota.

Saippuasarjoissa nämä on suuria ongelmia ja niistä tehdään syväanalyysiä. Usein ihminen tajuaa vasta kirkon alttarilla ollessaan, että ei rakasta tai rakastaakin jotain toista, tai onkin joku, joka rakastaa vielä enemmän. Kannattaa mennä siis naimisiin aina, jos on epävarma.

Sanoin jotain kamalaa työtoverista loppuun palamisen tähden.  He syytivät niskaani kaikkea mitä en tunnistanut, mutta juuri tätä henkilöä loukkasin en tajunnut itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin aina ex_lle ttä jos ero tulee puheeksi, se on lopullista eikä sanoja takaisin vedetä.

Erään kapakkaillan päätteeksi jostain oli kinaa ja minä sanoin että saat x na minä haluan eron. Mies hyppäsi sängystä, meni kuistille nukkumaan eikä tullut enää takaisin sänkyyn. Aamulla heräsin siihen, kun auto lähti. Keittiön pöydällä oli lappu, jossa ilmoitettiin että hän teki eroilmoituksen aamuyöstä käräjäoikeuteen. Hän on ottanut oman irtaimiston ja kantanut sen autotalliin, tulee tyhjentämään sen iltapäivällä.

Järkyttyneenä odotin iltapäivää, mitä hittoa teen, en oikeasti halua erota. Mies tuli, meni keittiöön, keitti kahvit ja pyysi istumaan alas. Siinä esitti laskelmat talon arvosta ja jakosopimuksen paperin. Se oli ihan ok, ei noissa mitään ollut, yhden muutoksen vain halusin siihen. Lainat siirtyivät minun nimiin, mies ja hänen takaajansa poistetiin lainoista. Toinen auto siirtyi minun nimiini ja hain pankista v

Exäsi oli muutenkin jo ihan loppu suhteeseenne, tuo oli vain se viimeinen tikki.