Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö luovuttaa jo?
04.02.2007 |
Olen koti-äiti tytärpuolelle ja omalle lapselle ja nyt vuosien jälkeen alkaa ihmetyttämään miksi. En tule enää ollenkaan toimeen tytärpuolen kanssa, mielestäni hänellä ei ole mitään tapoja ja luonnekin alkaa karmia. Tytön äiti on kotona, mieheni (isä) käy töissä. Olisikohan jo aika mieheni luopua ajatuksesta, että tyttärellä on parempi täällä kuin äitinsä luona...?
Oikeus päätti antaa isälle asumisen, koska äiti oli paljon töissä ja muutenkin vähän epäluotettava. mielestäni äiti on parantanut tapojaan ja olisi parempi äitihahmo tyttärensä elämässä, kuin minä jolla ei ole enää mitään kiinnostusta yrittää opettaa ja olla roolimallina.
Sanonko miehelleni, että nyt on mitta täynnä?
Kommentit (11)
Ja huono käytös on oirehdintaa siitä. Bio-vanhemmat ehkä liiaksi lepsuilevat, kenties potiessaan huonoa omatuntoa tai haluavat " pehmentää" elämää vähällä kurilla (karhunpalvelus).
En tytön kuullen nyt ainakaan alkaisi puhumaan muutosta äidille, koska se tuntuisi varmasti siltä tytöstä, että hän on huono ja epätoivottu (ja jos vaikka oikeasti nyt olisikin, niin lapsen ei tarvitse sitä tietää!), vaan teidän täytyisi nyt kolmestaan lapset jossain aivan muualla (isovanhemmilla?) istua alas ja neuvotella mistä kenkä puristaa. Tytön säännöt tulisi olla yhteneväiset niin äidin kuin teidänkin luona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvolassa on ammattitaitoisia ihmisiä, jotka voivat auttaa löytämään kaikille sopivan ratkaisun. Itselläni oikein hyviä kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta. Ulkopuolinen " sovittelija" auttaa laittaman asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja auttaa löytämään uusia ratkaisuja.
Mä en voisi ottaa vierasta lasta kotiina vaikka olisi sit miehenkin. Se on tosi rankkaa ja kyllä siitä pitäisi kiitosta kuulua niin lapsen äidiltä kuin isältäkin. Keskustele vaan vanhempien kanssa tilanteesta ja omasta jaksamisestasi. Miehesi täytyy tukea sinua mutta sinun on pystyttävä puhumaan rehellisesti miehellesi. Miehet ei osaa avvistaa mistä kenkä puristaa jos et avaa suutasi.
Vierailija:
Mä en voisi ottaa vierasta lasta kotiina vaikka olisi sit miehenkin. Se on tosi rankkaa ja kyllä siitä pitäisi kiitosta kuulua niin lapsen äidiltä kuin isältäkin.
Lapsi ei tosin asu meillä ja tulen loistavasti toimeen sekä äidin että lapsen kanssa. Mutta meillä on selkeät säännööt. Lapsi ei esim vietä koko kesää meillä koska mieheni on töissä. Lapsi on meillä silloin kun mieheni on kotona. Minusta lapsi on ensi sijaisesti miestäni katsomassa ei minua. En suostu lastenvahtina olemaan. Minulla on kaksi omaa lasta ja niitten kanssa on kädet ihan täynnä. Olen sanonut suoraan etten JAKSA. Tämä minusta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sanovat " jos mä oisin sä" -juttuja! Pakko myöntää, että homma on rankempaa kuin koskaan pystyin edes kuvittelemaan. olen jo maininnut miehelleni moneen otteeseen, että mennään juttelemaan kolmannen osapuolen luokse ja on hän suostunutkin, mutta sitten asiat alkavat mennä hyvin ja ajattelen että eihän tässä apua tarvita, hoidetaan ongelmat itse. Ja taas sitten tulee vitutus ja potenssiin kolme!
Joudun siis todennäköisimmin kertomaan ajatukseni miehelle...?
Vierailija:
En suostu lastenvahtina olemaan. Minulla on kaksi omaa lasta ja niitten kanssa on kädet ihan täynnä. Olen sanonut suoraan etten JAKSA. Tämä minusta riittää.
Tämä siis jos lapsi olisi satunnaisesti tulossa sisarustensa kanssa leikkimään, vaikka isä ei kotona olisikaan. Jos kerran tulet niin loistavasti äidin ja lapsen kanssa toimeen, niin mikset auttaisi joskus tuota äitiä jos joku meno vaikka sattuisi silloin kun mies töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kesän siis koko kesän oli mieheni lapsi meillä ja minä hoidin. kiitosta ei kuulunut. Sitten sanoin et sorry mutta minä en jaksa ja tämä on liikaa minulle. Ihan totta, on iso asia hoitaa ja olla äitinä toisen lapselle. Esim. just tunne puolella se o vaikeaa. Tottakai rakastat omaa lastasi enemmän ja jos lapset riitelee yms. se on kamalaa. Tunnet syyllisyyttä kun et pidä/siedä lapsipuoltasi yms. Tilanteeseen löytyy varmasti ratkaisu. Ole vain tosi avoin ja rehellinen miehellesi ja kerro mitä todella haluat. Enemmän aikaa itsellesi tai lapsi muuttaisi äidilleen, tai asuisi puolet/puolet vanhemmillaan. Yritä edes jutella äidin kanssa tilanteesta, ehkä hänellä on jokin ehdotus. Helpottaa ainakin jos puheyhteys on hyvä - luomaan samat säännöt. Oltko kotiäiti? Silloin ainakin tarviit enemmän omaa aikaa. Kerran vuodessa loman ystävien kanssa?
Äiti ei vietä ikinä lomiaan lapsesa kanssa vaan lähettää hänet esim. kesäsin 4kk mummolaan. Kaikki muut lomat päälle. Minä en vain pysty ottamaan lasta hoitooni noin pitkiksi ajoiksi. Omat lapseni ovat tarhassa ja minunko sitten pitäisi istua kotona lastenvahtina koko kesä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Äidin kanssa en jaksa edes yrittää enää keskustella, muuttaa mieltänsä ja rikkoo jo tehtjä sopimuksia. Pelkään vain, että mieheni ajattelee minun olevan itsekäs ja pienisieluinen. Tyttö on asunut meillä jo pari vuotta, eikä mitkään kasvatuskeinot tunnu onnistuvan, koska äidin luona on eri säännöt ja tavat, eikä isäkään kovasti asiaan paneudu. Eli minusta tulee se Inhottava ja Julma Äitipuoli.