Kolmekymppinen ja jäätävän epävarma vielä

Sama, mutta oon 40 v. Terapiassakin oon eri syistä käynyt yhteensä jotain 10 vuotta. Mulla ei vaan ole mitään syytä olla itsevarma. 

Mistä saat "jokapäiväisen leipäsi?" Mistä aiot saada sen tulevaisuudessa?

Fake IT untill you Make IT.

Kannattaa ymmärtää ettei muita juuri kiinnosta sinä ja epävarmuutesi. Kaikilla on aivan liian kiire kaivella omaa napaansa ja epävarmuuksiaan.

Joo sama ja tämän takia minua myös tytötellään. Joskus se vähän haittaa, mutta joskus ei taas. Sitten kun näen jonkun 18v tytön joka on mua paljon itsevarmempi ja rohkeampi tulee ihan kamala tunne,miksi olen tälläinen. 

Vierailija kirjoitti:

Fake IT untill you Make IT.

Kannattaa ymmärtää ettei muita juuri kiinnosta sinä ja epävarmuutesi. Kaikilla on aivan liian kiire kaivella omaa napaansa ja epävarmuuksiaan.

Mulle ei ikävä kyllä koskaan onnistunut tuo ;-( Feikkasin olla sosiaalinen ja aiheutin vain itselleni burn outtin

Vierailija kirjoitti:

Joo sama ja tämän takia minua myös tytötellään. Joskus se vähän haittaa, mutta joskus ei taas. Sitten kun näen jonkun 18v tytön joka on mua paljon itsevarmempi ja rohkeampi tulee ihan kamala tunne,miksi olen tälläinen. 

Monella se itsevarmuus perustuu siihen, että on riittävän tyhmä ymmärtääkseen epäillä suoriutumistaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo sama ja tämän takia minua myös tytötellään. Joskus se vähän haittaa, mutta joskus ei taas. Sitten kun näen jonkun 18v tytön joka on mua paljon itsevarmempi ja rohkeampi tulee ihan kamala tunne,miksi olen tälläinen. 

Itse oon nykyään epävarma reilu 30v nainen. Teininä olin rohkea, tyhmä ja itsevarma. Luulot on karisseet vuosien varrella. 

Vierailija kirjoitti:

Sama, mutta oon 40 v. Terapiassakin oon eri syistä käynyt yhteensä jotain 10 vuotta. Mulla ei vaan ole mitään syytä olla itsevarma. 

Tämähän se vähän ongelma itsellä myös. Ne kerrat kun on onnistunut asioissa, niin ne ei ole merkannu oikeastaan mitään. 

Ap

Nyt ei täsmää. Pyöräilyssä tapaa ihmisiä ja pitää olla jonkinlaista itsevarmuutta. Ainakin jos päiväajo on luokkaa 100 km.

Odota vielä kymmenen vuotta niin lakkaa kiinnostamasta mitä muut ajattelee.

Kommenttien perusteella muillakin samaa ongelmaa. Onko jollakin antaa meille epävarmoille jotain ihan konkreettista? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo sama ja tämän takia minua myös tytötellään. Joskus se vähän haittaa, mutta joskus ei taas. Sitten kun näen jonkun 18v tytön joka on mua paljon itsevarmempi ja rohkeampi tulee ihan kamala tunne,miksi olen tälläinen. 

Monella se itsevarmuus perustuu siihen, että on riittävän tyhmä ymmärtääkseen epäillä suoriutumistaan.

Mutta jos elämä sujuu niin ei kuulosta kauhean tyhmältä lähestymistavalta. Parempi noin kuin murehtia oman itsevarmuuden puutetta loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Odota vielä kymmenen vuotta niin lakkaa kiinnostamasta mitä muut ajattelee.

Itse olen noin 40 vuotias ja kieltämättä helpotti kun ymmärsin, että parisuhde on enempi mahdollisuus kuin velvollisuus. - Kyllä minä edelleen tovioin ja haluan uskoa ja luottaa siihen, että vielä joskus koittaa se hetki kun löydän ja kohtaan hänet, sen yhden ja erityisen, jota saan ja voin rakastaa, kuten hänkin minua.

Mutta helpottaa kun olen edennyt  "jo" ni-in pitkälle, että osaan ja kykenen pitämään omaakin elämääni riittävän arvokkaana, enkä enää korkeintaan puolinaisena siksi, että olen ni-in kokematon, kuin olen, enkä katkeroitumisella tai syyttelemällä muita tilanteestani varmastikaan voita ja/ tai saavuta yhtään mitään kovin myönteistä.  

Unohda ainakin feikkaaminen. Ei kaikkien tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita. Mua on myös aina vähätelty. Mun vähättely on ollut helppoa, koska en ole puolustautunut. Olen siis suostunut olemaan maalitaulu. Ja ilkeyteen taipuvaiset tai dominoivat ihmiset kyllä ottavat ilon irti tuosta piirteestä. Hiljaa vain niellyt kaiken. Omat vanhemmat, kumppanit, töissä, jotkut kavereistakin ovat väheksyneet. Kun neljäkymmentä tuli mittariin, niin tein ihan tietoisen päätöksen napauttaa takaisin väheksyjille. Opettelin olemaan sisältäpäin ohjautuva. Lopetin siis miettimisen mitähän muut ajattelee. Opettelin pitämään omia tunteita arvokkaina, kun ennen toimin siten miten luulin muiden haluavan asioiden olevan ja menevän. Tajusin olevani liian alistuvainen ja siihen tein muutoksen.

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella muillakin samaa ongelmaa. Onko jollakin antaa meille epävarmoille jotain ihan konkreettista? 

Ap

Fillaroi erilaisiin paikkoihin ja tutustu siellä ihmisiin. Kuntosalilla ei taida ihmiset paljon jutella, narsistisesti vain kuvaillaan omia muskeleita Instaan. Lukemisessa olet totaalisen yksin, niin hyvä harrastus kuin sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella muillakin samaa ongelmaa. Onko jollakin antaa meille epävarmoille jotain ihan konkreettista? 

Ap

Ihmeen odottaminen ei ainakaan auta, eikä luonne ihmisillä yleensä kauheasti muutu. Altistaminen, terapia ja asian hyväksyminen. Elää voi ujoudesta huolimatta. Mieti mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi ja ala toteuttamaan. Ei täällä ikuisesti olla.

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella muillakin samaa ongelmaa. Onko jollakin antaa meille epävarmoille jotain ihan konkreettista? 

Ap

Ap jatkaa. 

Tarttumispintaa ei oikein ole vahvuuksienkaan muodossa. Jos joku kysyisi minun vahvuuksia, niin en osaisi vastata.

Työpaikka tekisi hyvää varsinkin kun tekee työnsä hyvin. Ajan kuluessa yhä selvemmin näkee, että ympärillä olevista ihmisistä suuri osa ei ole sinua parempia. Hiljaisuus ja varautuneisuus ei välttämättä poistu myöhemminkään, mutta helpompi olla, kun tietää osaavansa yhtä ja toista muita paremmin ja kantaa vastuuta omasta elämästään.