Milloin on ok erota?

Silloin on ok erota, kun ei ole hyvä olla. Asiallisesti voi keskustella ja kysyä puolisolta aikooko viettää loppu elämän sohvalla maaten vai sisältyykö muutakin.

Sitten voit kertoa mitä sinä haluat tehdä ja sanot että ero on käynyt mielessä. Tietysti kannattaa huomioida rakkaus. Rakastatko ja voiko eron jälkeen tulla iso kaipuu. 

Siellä taas joku mamma voimaantuu ja lietsoo itseään eroon. Missä ei ole ongelmia, sinne nainen luo ongelmia.

Aina on ok erota. Muita kysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Siellä taas joku mamma voimaantuu ja lietsoo itseään eroon. Missä ei ole ongelmia, sinne nainen luo ongelmia.

Missä on nainen, siellä on ongelma. 

On ok erota välittömästi, jos toksinen puoliso yrittää kontrolloida omalla sohvalla nukkumista ja valittaa siitä tuntemattomille nettifoorumilla samalla erosympatioita hakien.

Sitten kun ei enää voi keskustella toisen kanssa.

Kauhean vihaisia vastauksia.

Erota saa juuri silloin, kun siltä tuntuu. Mitään velvollisuutta ei ole jäädä odottelemaan mitään. Kohteliasta ja reilua on toki kertoa mietteistään toiselle, että saa tilaisuuden korjata tilanteen jos jotain on korjattavissa.

Lain mukaan saat kadota vaikka ulkomaille vaikka heti, poliisit sitten kertovat puolisollesi että et ole kateissa vaan eronnut hänestä. 

Tarkoitatko, että seksiä ei ole? Kaikki kuule vanhenevat, ennemmin tai myöhemmin. 

Ero on ok  jos on fyysistä väkivaltaa.

Muussa tapauksessa menisin avioliittomyönteisellä terapeutille selvittämään solmuja omassa pääkopassa. Perusongelma on, että yksipuolinen mielikuva parisuhteen tilasta on juuri sitä - yksipuolinen ja mielikuva.  Jos ammattilainen puolen vuoden terapiakäyntien jäkkeen (erikseen ja yhdessä) sanoo erotkaa, niin sitten voi sanoa yrittäneensä. 

Ihmiselämä on pitkä, ja siihen kuuluu sisältyä vuosien mittaisia parisuhdekriisejä. Ajan kanssa ja omaa käytöstä muokkaamalla tilanne 100% varmuudella paranee. 

Vierailija kirjoitti:

Erota saa juuri silloin, kun siltä tuntuu. Mitään velvollisuutta ei ole jäädä odottelemaan mitään. Kohteliasta ja reilua on toki kertoa mietteistään toiselle, että saa tilaisuuden korjata tilanteen jos jotain on korjattavissa.

Lain mukaan saat kadota vaikka ulkomaille vaikka heti, poliisit sitten kertovat puolisollesi että et ole kateissa vaan eronnut hänestä. 

Ap:lla lienee lapsia, joten en suosittelisi aivan tuolla tavalla katoamaan. On varmaankin laillista olla itsekäs. Eri asia, onko se hyvä asia.

En paljoa muiden mielipiteitä kyselisi.

Itselläni on ollut aina selkeä hetki, jolloin olen tajunnut, että nyt on aika erota. Välillä matka on ollut pitempi ja välillä lyhyempi, mutta joka kerta olen miettinyt asian läpi niin, ettei jossiteltavaa ole jäänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ero on ok  jos on fyysistä väkivaltaa.

Muussa tapauksessa menisin avioliittomyönteisellä terapeutille selvittämään solmuja omassa pääkopassa. Perusongelma on, että yksipuolinen mielikuva parisuhteen tilasta on juuri sitä - yksipuolinen ja mielikuva.  Jos ammattilainen puolen vuoden terapiakäyntien jäkkeen (erikseen ja yhdessä) sanoo erotkaa, niin sitten voi sanoa yrittäneensä. 

Ihmiselämä on pitkä, ja siihen kuuluu sisältyä vuosien mittaisia parisuhdekriisejä. Ajan kanssa ja omaa käytöstä muokkaamalla tilanne 100% varmuudella paranee. 

Ei se noin mene. Kun se toinen ei halua puhua, selvittää asioita eikä missään nimessä halua terapeutille.

Sitten vielä, jos ongelmana on se, että puoliso on passiivinen niin tuo ohjeen mukaan pitäisi vain itsensä muuttaa passiiviseksi myös?!  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erota saa juuri silloin, kun siltä tuntuu. Mitään velvollisuutta ei ole jäädä odottelemaan mitään. Kohteliasta ja reilua on toki kertoa mietteistään toiselle, että saa tilaisuuden korjata tilanteen jos jotain on korjattavissa.

Lain mukaan saat kadota vaikka ulkomaille vaikka heti, poliisit sitten kertovat puolisollesi että et ole kateissa vaan eronnut hänestä. 

Ap:lla lienee lapsia, joten en suosittelisi aivan tuolla tavalla katoamaan. On varmaankin laillista olla itsekäs. Eri asia, onko se hyvä asia.

En minä sitä suosittelekaan, vastasin vain tyhjentävästi kysymykseen milloin SAA erota. 

Välttely tarkoittaa hankalien tunteiden tai hankalia tunteita tuottavien asioiden kohtaamisen väistämistä. Se voi auttaa säätelemään hankalia tunteita, kuten ahdistusta, pelkoa, surua ja vihaa. Liiallisessa käytössä välttälystä tulee ongelma, joka ylläpitää itseään, rajoittaa ajattelua, toimintaa ja koko elämää.

Miten kuvittelet toisten näkevän itsesi? Miten haluaisit tulla nähdyksi? Keiden kanssa koet yhteenkuuluvuuden tunnetta? Keiden seurassa tunnet, että sinusta pidetään? Osaatko ilmaista vihaa tai pettymystä rakentavalla tavalla? 

Kun tunnesäätely toimii joustavasti, ihminen enimmäkseen sekä tunnistaa että ehtii harkita sanomisiaan ja tekemisiään. Silloin hän on siinä johdonmukainen. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta tunteet pysyvät aisoissa ja omien ja toisten rajojen kunnioitus ja halu pyrkiä yhteistyöhön säilyvät silloinkin, kun lähtökohdat ovat kaukana toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Siellä taas joku mamma voimaantuu ja lietsoo itseään eroon. Missä ei ole ongelmia, sinne nainen luo ongelmia.

Heh heh, ootpa hauska heppu. NOT

Voin huonosti kun asioita vältellään. Se on kuin huoneessa olisi joku kuollut ja puolisosi puuhastelisi iloisesti ja juttelisi niitä näitä. Joka päivä.

En jaksa enää normaaleja asioita. En ole enää ollut rakentava kun olen nostanut asian esiin, ehkä alussa olin. En enää muista miten rakentava. Kyllä sitä terapiaa joskus ehdotinkin, mutta sekin torpattiin, aika passiivisen tyyliin toki.

Varmasti kaikki syy on minussa. Mietin vain että montako vuotta vielä vai joko saa rikkoa lasten perheen. Ehkä se on toksista, itsekästä ja väärin. Jotenkin ei enää kiinnosta. Ajattelin jättää lapset isälleen ja muuttaa kauas pois - uupumuksen aiheuttamia ajatuksia, mutta houkuttelevia.

Ap