En pitänyt ylioppoilasjuhlia ollenkaan.

Valmistun tänä keväänä enkä minäkään pidä.

En minäkään. Kirjoitin vuonna 1998, mutta en pitänyt lakkiaisia, koska äitini oli alkoholiongelmainen. Hän ei olisi ollut kuitenkaan selvinpäin eikä hän ymmärtänyt varmaan että mitä lakkiaisissa olisi pitänyt tehdä. Rahaakaan ei tietysti mistään olisi ollut, eikä minulla ole läheisiä sukulaisiakaan. Isä oli jo kuollut. Sain todistuksen postissa enkä mennyt koululle. Lakkia en koskaan ostanut. Silloin ajattelin että elämäni surullisin ja ulkopuolisin päivä. Vähänpä tiesin mitä tuleman pitää.

Niin?

Vierailija kirjoitti:

Niin?

No yleensä ylioppilasjuhlat on iso juttu. Jos ei niitä pidä syystä tai toisesta, asiat ei ole ihan kunnossa.

Pidin mutta vaatimattomat tarjoilut siihen nähden miten loistavasti poika kirjoitti. Toki annoin rahaa kunnolla. 

Sama täällä. Äitini joi paljon alkoholia eikä olisi mitään juhlia järkännyt. Isää en ole nähnyt 30 vuoteen. Asuin jos yksin muutenkin kun valmistuin mutta juhlia en järjestänyt. En juhlinut mitenkään.

Minun juntit vanhempani eivät tajunneet ylioppilasjuhlista mitään. Järjestelyt oli ihan naurettavat, hyvä että isä malttoi pysyä ylitöistä poissa ja sekin hammasta kiristellen. Sain lahjaksi kortin enkä mitään muuta. Olin omissa juhlissani ihan sivullinen, sukulaiset kälätti omia asioitaan. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas, joten ehkä asia oli vieras kaikille.

Oma lapseni tulee saamaan megaluokan juhlat. Kaikki tulee olemaan viimeisen päälle. Lapsi on tähti niissä juhlissa ja meikäläisen kukkaronnyörit aukeaa kunnolla. 

Itse en olisi halunnut juhlia, koska olin pettynyt siihen, miten äiti minua kohteli. Äiti kuitenkin halusi järjestää juhlat. Ajattelin että äiti järjestää ne juhlat itselleen ja olen sitten paikalla. En koe että ne olivat minun juhlat. Siitä on 10 vuotta aikaa.