Te, aikuisen lapsen/ aikuisten lasten vanhemmat;

Eipä ole pettymyksiä ollut.  Kolme aikuista lasta eikä yksikään ole työttömänäkään ollut.

Joskus vähän, mutta sitten järki päälle ja olen todennut, että aikuinen lapsi on itse päätöksensä tehnyt ja elää omaa elämää. 

No joo, kai sitä nyt on voinut tulla pettymyksiäkin joissakin asioissa. Mutta kyllä silti rakastan kaikkia lapsiani. 

Olen toki, jos ovat perseilleet. Se on mielestäni normaalia. Noin muuten ainut toiveeni on, että eläisivät omannäköistä elämää ja olisivat onnellisia. En siis esim. odota heistä tulevan tietyn ammatin edustajia tms. 

Olen, toisella on tapana käydä kimppuuni ja haukkua ja vihata välillä. Muuten en, vaikkei ole vielä ammattiakaan opiskellut.

Usein sitä kohdistaa pettymyksen itseensä. Mitähän minä tein kasvatuksessa pieleen, että tämä meni näin. 

Mutta neloskommentin kirjoittaja kirjoitti todella hyvin <3