Soolomatkailu, uhka vai mahdollisuus?

Kyllä sitä kokeilla varmasti kannattaa. Jotkut tykkää, toiset ei.

Mä olen niitä, jotka ei tykkää. Olen ollut sinkkuna suurimman osan elämääni, eikä ole ketään kavereitakaan joiden kanssa matkustaa, joten se oli vähän että joko jää matkat välistä tai sitten kokeilen mennä yksin. Aloitin ihan hotelliyöstä Suomessa, sitten ruotsinlaiva, Tallinna, joku Visbyn laivamatka, sitten joku perus Kanarian saari. Lapissakin kävin bussilla ruskamatkalla.

Mutta mulla on vaan jotenkin aina ankeaa ja yksinäistä niillä matkoilla yksin. Mä en ole mikään ekstrovertti ihminen, enkä ilmeisesti helposti lähestyttävä, en mä osaa vieraille niin jutustella eikä mullekaan juttele yleensä kukaan, joten tosiaan siellä ihan yksin sitten olen enkä löydä juttuseuraa. Ja jotenkin en osaa edes nähtävyyksistä tms. nauttia, jos sitä kokemusta ei saa jakaa jonkun toisen kanssa. Tulee semmoinen olo, että ihan sama vaikka olisin katsonut vaan jonkun dokumentin kohteesta. Olisi päässyt ilman niitä vaivaannuttavia aterioita ravintoloissa, kun tarjoilijatkin ihmettelee että ihan yksinkö illastat, ja pitkästyttäviä iltoja hotellissa kun ei ole edes omaa tietokonetta millä voisi tehdä jotain. Mulla on matkoilla yksin aina ollut vähän semmoinen korostuneen yksinäinen ja orpo olo, ei ne ole olleet kivoja. Siksi en enää matkustele. Mutta voihan olla että sinä ap kuulut niihin jotka nauttii siitä, joten kannattaa kokeilla.

Mä tykkään matkustaa yksin mutta onnekseni  mulla on tuttavia, ystäviä ja sukulaisia ympäri maailmaa joten esim illallisseuraa saa helposti monella mantereella. Hyviä keskusteluja syntyy kyllä ventovieraidenkin kanssa aika helposti reissatessa jos on kielitaitoinen ja uskaltaa ottaa rohkeasti kontaktia. Ikuisiuia ystäviäkin on nuoruuden reppureissuilta tarttunut matkaan.

N52  85:ssä maassa matkustanut. 

Mä tykkään soolomatkailusta. Tosin olen sen verran erakkoluonne, etten jaksa tutustua ihmisiin matkalla. Hostellin makuusalin sijaan valitsen oman hotellihuoneen vaikka hostellissa tutustuisi paremmin ihmisiin. 

Suomessa naisten lähestyminen on kielletty ihan laissamme.

Mieluiten kaverin kanssa, mutta yksinkin on ok. Voi myös mennä jollekin ryhmämatkalle kuten vaellusmatkalle.

Naisella (hyvännäköinen) on paremmat mahdollisuudet keskimäärin, koska vaaralliset ihmiset luultavasti ottavat seksiorjaksi ainakin joksikin aikaa kun taas miehet yleensä vain tapetaan suoraan. Sellainen nainen voi siisi ainakin teoriassa miettiä pakoa eli saada toisen mahdollisuuden.

Tosin hyvännäköinen nainen sitten vetää vaarallisia ihmisiä voimakkaasti puoleensa, että onko sekään hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä kokeilla varmasti kannattaa. Jotkut tykkää, toiset ei.

Mä olen niitä, jotka ei tykkää. Olen ollut sinkkuna suurimman osan elämääni, eikä ole ketään kavereitakaan joiden kanssa matkustaa, joten se oli vähän että joko jää matkat välistä tai sitten kokeilen mennä yksin. Aloitin ihan hotelliyöstä Suomessa, sitten ruotsinlaiva, Tallinna, joku Visbyn laivamatka, sitten joku perus Kanarian saari. Lapissakin kävin bussilla ruskamatkalla.

Mutta mulla on vaan jotenkin aina ankeaa ja yksinäistä niillä matkoilla yksin. Mä en ole mikään ekstrovertti ihminen, enkä ilmeisesti helposti lähestyttävä, en mä osaa vieraille niin jutustella eikä mullekaan juttele yleensä kukaan, joten tosiaan siellä ihan yksin sitten olen enkä löydä juttuseuraa. Ja jotenkin en osaa edes nähtävyyksistä tms. nauttia, jos sitä kokemusta ei saa jakaa jonkun toisen kanssa. Tulee semmoinen olo, että ihan sama vaikka olisin katsonut vaan jonkun dokum

Tätä samaa olen kokenut kotimaassa. Mut ehkä yritän jotain jossain. Ap

Juu, ei kannata olla liian hyvännäköinen, mutta ei liian rumakaan...

Itsestähän se on kiinni. Olen aina törmännyt kiinnostaviin ihmisiin ja seuraa on riittänyt. 

Jos on sosiaalinen luonteeltaan niin seuraa löytyy mistä tahansa. Suomalaiset ovat hyvin varautuneita tuntemattomia kohtaan, mutta ulkomailla ollaan sosiaalisempia, eli vaikka täällä et saa keskusteluntynkää aikaiseksi niin ulkomailla voi onnistua. Vierasmaalaiset on eksoottisia, joten helposti halutaan sellaisiin tutustua.

Minä käyn yksin konserteissa ulkomailla ja nautin täysin rinnoin. En edes huolisi ketään mukaan enää, ihanaa kun saa mennä täysin omien mielihalujen ja aikataulujen mukaan. Tosin olen muutenkin erakkoluonne ja käyn kotimaankin tapahtumissa mieluiten yksin.