Lue keskustelun säännöt.
Säädöstäni tuli ystävä, mies ei hyväksy
20.04.2024 |
Tutustuin kuntosalilla mukavaan mieheen. Olen naimisissa, mutta kävin silti tämän miehen kanssa kahvilla, kävelylenkeillä ym. En rakastunut tähän mieheen, mutta mies rakastui minuun. Hän oli hauska ja mukava herrasmies. Lopulta tilanne eteni siihen, että lähes päivittäin viestittelimme ja sovimme salitreffejä tai muuten vaan näimme. Muutaman kerran yövyimme yhdessä työreissullani, mutta mitään ei tapahtunut, sillä koen, että hän on pelkkä ystävä. Jäin tapailusta kiinni miehelleni, joka raivostui ja vaati minua katkaisemaan välit tähän mieheen, jos haluan jatkaa avioliittoa.
Pidän tästä toisesta miehestä ja hänen seurastaan. Hänestä on tullut ystäväni. Tuntuu kohtuuttomalta ja typerältä, että joutuisin sanomaan hänelle, että emme enää viestittele. Onko miehelläni oikeus vaatia etten ole häneen enää missään yhteydessä? Minulla ei todellakaan ole tähän toiseen mieheen mitään tunteita.
Kommentit (6)
Mitä mieltä olisit, jos miehelläsi olisi uusi ystävä, joka olisi häneen rakastunut ja pulkassa olisi jo muutama salatapaaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ajatuksia siitä, voiko kukaan nimenomaan vaatia eli käskyttää mitään lähisuhteissa:
Aikuisten kesken asiat tulee ratkaista konsensuskeskusteluilla ja jos konsensukseen ei päästä ja asia on hyvin tärkeä, erotaan hyvässä hengessä ja lähdetään etsimään uutta kumppania, jonka kanssa konsensus onnistuu Lähisuhteissa - ystävyys, sukulaisuus, parisuhde - kenelläkään ei ole oikeutta vaatia keneltäkään yhtään mitään.
Jos aikuinen käskyttää lähisuhteessa toista aikuista, seuraa molempien osapuolien henkinen korruptio:
Pomottajalle syntyy liian suuret luulot omasta tärkeydestään ja merkityksestään, ego siis turpoaa ja muuttuu jäykäksi. Pomotettu taas joutuu ryhtymään salailuun ja valehteluun säilyttääkseen edes pienen osan sitä vapaata tahtoaan, joka oikeasti kuitenkin kuuluisi hänelle sataprosenttisesti.
Minun näkökulmastani kaikki sellaiset parisuhteet, joissa jompi kumpi on ns. "perheen pää" ovat siis henkisesti korruptoituneita parisuhteita.
En luota toisiin naisiin, joten en pitäisi tästä, mutta luotan itseeni, eikä mieheni tarvi olla huolissaan tämän miespuolisen ystäväni suhteen. Koen mieheni ehdottoman vaatimuksen katkaista välit kontrollointina.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olisit, jos miehelläsi olisi uusi ystävä, joka olisi häneen rakastunut ja pulkassa olisi jo muutama salatapaaminen?
Ei tietenkään haittaisi kun kerran omakin löytyy. On helppo olla iloinen toisen puolesta asioista mitä itselläkin on.
Mustasukkainen ja kontrolloiva mies on turn off. Oma mieheni ei ole ikinä valittanut jos olen kyläillyt miespuolisten ystävien kanssa, vaikka yön ylikin. Mies tietää kyllä ettei mitkään kaverimiehet ole hänelle uhka, tietää myös että mä olen luotettava ja fiksu.
Ei tietenkään ole ok. Ellet sitten reilusti näytä viestejänne miehellesi ja pyydä tämä toinen mies kahville, kun miehesi on kotona. Olet pettänyt miehesi luottamuksen ja säätämyt hänen selkänsä takana. Ja oikeasti uskottelet itsellesi, että tämä on ok. Pettää voi monella tapaa. On suhteessa seksiä tai ei, on se silti salasuhde, jos se tehdään toisen selän takana.