Estyneen miehen pohdintaa nykymenosta...

Mihin on kaikki hyvä tahto, yhteistyö, kunnioitus, henkinen ja fyysinen ponnistelu yms. hyveet kadonnut ihmiskunnalta joita laajemmin tavoitella? Ihmiset vain tuovat itsestään esille jotenkin primitiivisen puolensa eli vihan lietsonnan ja tunteiden tuuletuksen kätkettynä piiloveetuiluun ja suoraan henkilöön menevään kommentointiin, ainakin netissä. Se ei vie asioita eteenpäin vaan kohtaaminen jossa harrastetaan dialogia eli avointa vuoropuhelua.

Itse tunnen itseni ulkopuoliseksi tässä elämänmenossa ja olen halunnut unohtaa itseni olemassaolon. Harvoin ihmiset haluavat käydä keskusteluja asiallisesti ja syvällisesti, ilman persoonaan meneviä kommentteja. En luota kohtaavani ihmisiä jotka hyväksyvät minun puolueettomuuteni; aina pitäisi olla jossain leirissä ikäänkuin tai muuten on "vihollinen".

Totuuden etsimisestä sakotetaan; kun totuus on moniulotteinen eikä yksi tai kaksi ominaisuutta ole yhdestä ilmiöstä täysin riittävä analyysi saati pohdinto vaan alku matkalle. Se on minun hyve, jota olen tavoitellut: totuuden löytäminen asioista. Sitä on vain vaikea yksin löytää, itsereflektio yksin ei ole riittävä ja luotettava metodi.