Minun pitäisi lääkärissä kertoa riippuvuudestani huomenna. En kehtaisi enkä näe mitä hyötyä siitä edes on.

Sosiaaliohjaaja neuvoi, että kertoisin lääkärille riippuvuudestani. Olen miettinyt miksi. 

Koska mitä siitä hyödyn edes? Saan syyttäviä katseita vain. Riippuvuus on siinä mielessä hallinnassa, että siihen ei enää uppoa rahaa enkä pysty sitä enää harrastamaan. Se lopetettua meni kaikki muukin riippuvuuskäytös mukanaan. 

Rahaa ei ole enää hädin tuskin ruokaan. Laskuja maksan vielä pitkään.

Itsetuhoiset ajatukset ja itsensä sietäminen on ainoa rasti mihin tarvitsen helpotusta. Syömäni lääkkeet eivät enää auta, joten lääkevaihdosta mietin. 

En yhtään osaa päättää, kerronko riippuvuudesta vai en? Kerroin kyllä jo soittaessani aikaa, että rahankäyttöni on ollut sairasta, todella holtitonta mutta itse paskani kannan ja netistä löytyy tukiverkostot.