Puoliso kertoi, miten heidän työpaikalla monet puhuvat todella rumasti kumppaniensa lapsista

Olenkohan mä naivi, koska kuvittelen pitäväni myös miehen lapsista jos pidän miehestä niin paljon että suhteeseen alkaisin? Olen eronnut ja itselläni lapsia.

Tuohan kertoo vain aikuisen omista tunteista, ei niistä lapsista. Lapset ovat varmasti rakkaita vanhemmilleen, eivätkä he sitä kuule, mitä vanhempien kumppanit työpaikoillaan puhuvat. Noista tunteista kun ei kotonakaan voi puhua, niin ehkä on ihan hyvä, että edes työkavereilta saa tukea. 

Niin, parastahan se olisi ettei niitä bonuslapsia tarvitsisi nähdäkään, niin eivät olisi vaivaamassa mieltäkään. 

Mun veli kutsuu omia sekä puolisonsa lapsiaan apinoiksi. Ei hän pidä sitä rumana.

No aika moni haluaa työpaikalla puhua yksityisasioistaan. 

Mieti: pitäisikö niitä uusioperheitä lainkaan perustaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuohan kertoo vain aikuisen omista tunteista, ei niistä lapsista. Lapset ovat varmasti rakkaita vanhemmilleen, eivätkä he sitä kuule, mitä vanhempien kumppanit työpaikoillaan puhuvat. Noista tunteista kun ei kotonakaan voi puhua, niin ehkä on ihan hyvä, että edes työkavereilta saa tukea. 

Ei nyt kovin hyvältä kuulosta, jos salaa vihaa puolisonsa lapsia eikä saa tunteistaan puhuttua puolisolle.

Niinhän se menee että omat lapset ja naapurin kakarat. Nyt vaan noi kakarat on soluttautunu omien lasten joukkoon. En ikinä kestäisi!

Mun työpaikalla kukaan ei puhu rumasti vaimostaan, kumppanin lapsista tai omistakaan.

Tässä kuviossa pätee tietyt lainalaisuudet. "Mä en koskaan tule onnistumaan sinä ja tässä, en ikinä saa tuota ja tätä, mulla on aina se ja tämä asia huonosti!" Niin, totta h3lv3tissä näin onkin! Sitä saa mitä tilaa! Jos koko ajan puhut puolisosi lapsista pahaa, ajattelet pahaa, niin totta kai elämä heidän kanssaan tulee olemaan kauheaa. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, vaikkei se olisi tahallista ilkeilyä. 

Sekä minulla että puolisollani on ollut aika erikoiset työpaikat, kun kenelläkään työkavereista ei ole ollut niitä "puolison lapsia". Tai onhan se yksi, jonka puolison lapset ovat jo aikuisia, mutta ei hänkään ole mitään pahaa puhunut.

Töissä yksi nainen jaksoi puhua pahaa avokkinsa lapsista joka kahvitauolla. Nyt lapset ovat aikuisia, eikä enää ole kuulunut mitään heistä. Ei hyvää, eikä pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan kertoo vain aikuisen omista tunteista, ei niistä lapsista. Lapset ovat varmasti rakkaita vanhemmilleen, eivätkä he sitä kuule, mitä vanhempien kumppanit työpaikoillaan puhuvat. Noista tunteista kun ei kotonakaan voi puhua, niin ehkä on ihan hyvä, että edes työkavereilta saa tukea. 

Ei nyt kovin hyvältä kuulosta, jos salaa vihaa puolisonsa lapsia eikä saa tunteistaan puhuttua puolisolle.

"salaa"? Kyllähän se näkyy kaikessa elämässä, cettä on valinnut vihata kumppaninsa lapsia. Kyllä, se on oma valinta mitä omassa päässään ajattelee. Omat ajatukset voi valita. Nyt joku sankari on valinnut vihata kumppaninsa lapsia ja luulee että itsessä ei ole vika, vaan näissä lapsissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan kertoo vain aikuisen omista tunteista, ei niistä lapsista. Lapset ovat varmasti rakkaita vanhemmilleen, eivätkä he sitä kuule, mitä vanhempien kumppanit työpaikoillaan puhuvat. Noista tunteista kun ei kotonakaan voi puhua, niin ehkä on ihan hyvä, että edes työkavereilta saa tukea. 

Ei nyt kovin hyvältä kuulosta, jos salaa vihaa puolisonsa lapsia eikä saa tunteistaan puhuttua puolisolle.

"salaa"? Kyllähän se näkyy kaikessa elämässä, cettä on valinnut vihata kumppaninsa lapsia. Kyllä, se on oma valinta mitä omassa päässään ajattelee. Omat ajatukset voi valita. Nyt joku sankari on valinnut vihata kumppaninsa lapsia ja luulee että itsessä ei ole vika, vaan näissä lapsissa. 

Voihan se vika olla vaikka kaikissa, mutta tämä vihaaja on itse oman kuoppansa kaivanut. Hän ainoastaan voi sieltä myös ylös kavuta.

Minulla ei ole pahaa sanottavaa kihlattuni lapsesta. Hänestä on kasvanut oikein fiksu teini. Valitettavasti omastani en voi sanoa samaa. 

Kyllähän nuo uusperhekuviot on aika hankalia, ja ehkä työpaikalla sitten tulee purettua niitä negatiivisia tunteita, kun niistä ei kotona voi puhua. Lehdissä on näitä kiiltokuvauusperheitä, mutta kyllä se totuus on usein ihan muuta.

Työkaverit on tarpeeksi läheisiä, mutta samalla kaukaisia, että heille on hyvä avautua noinkin perhekeskeisestä jutusta. Harva henkilökohtaisesti tuntee työkaverin perhettä. Samaa ei voi sanoa esim. kavereista. Olisi aika vaivaannuttavaa ensin kuunnella sadatusta kumppanista ja seuraavana hetkenä nähdä tämä sadatettu tyyppi.

Uusperseet on helvetistä.itse Itse en miestä ota kun kerran erosin entisestä paskasta. 

Ei ole pakko pitää toisen lapsista, mutta ei kannata negaatioita suunnata sinne. Mutta miksi lapsen vanhempi ei tätä näe / ymmärrä ja hoida asiat niin ettei asuta yhdessä vielä tai eri asunnot ratkaisuna. En usko että kumppanit aina pahaa tarkoittavat, lapset ovat joskus vaativia meluisia, vaikka vanhemmalle rakkaita. Miksi silloin lapsi ei ole vaikka äitinsä luona, jos on isä kyseessä.

Luuletko, että puolison lapset puhuvat kauniisti vanhempien uusista puolisoista. Tämä on ns. two way road.