Minua on jäänyt vaivaamaan tämä: aikanaan lastentarhassa oli kätketty huone jossa oli nukketeatterinäyttämö ja hieno pikku katsomo

Haluaisin että joku vArhAIskAsvAttaJa nyt vastaisi.

Siis sellainen joka huutaa koko ajan hätähuutoaan ja on niiin niiiin uupunut. 

ap

Lastentarhoissa on usein huoneita joihin ei päästetä. 

Olisko ollu joku varastotila? 

Minkä kaupungin missä lastentarhassa?

Minun lastentarhassani oli toimistohuone jotain psykologia tai vastaavaa haastattelua varten. Kaikki parhaat lelut oli jemmattu sinne piiloon. Ainoastaan kerran pääsin käymään siellä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä kaupungin missä lastentarhassa?

Turku. Muuta en muista. 

Parhaimmilta vaikuttavat lelut saatetaan laittaa johonkin sivuun talteen, koska:

-ne aiheuttavat helposti eripuraa, kun kaikki haluavat niillä leikkiä

-aiheuttavat liikaa vaivaa tai häiriötä, esim. moniosaiset lelut tai ääntä pitävät lelut

-lelu on arvoltaan liian kallis tai korvaamaton, tätä epäilen, että sitä ei vain raaskita antaa suoraan lasten tärveltäväksi

-se saattoi toimia myös ns ässänä hihassa eli se otetaan esiin vain erityistapauksissa

-vaaratilanteita aiheuttavat lelut

Esittelen siellä nukketeatterilavan takaa penistäni työpäivän jälkeen hoitajattarille, ei olisi sopivaa päästää lapsia sinne samaan tilaan.

Ehkä ne silloiset lastentarhatädit eivät osanneet käyttää tuota nukketeatteria?

Meillä on päiväkodissa leluhuone, jossa olisi vaikka mitä kivoja ja kunnollisia leluja, mutta niitä ei anneta lapsille, jotta ne ei kulu. Joku isä teki pari vuotta sitten puusepänfirmassaan pari leikkikeittiötä, nekin on siellä paketeissaan, ettei vaan menisi rikki tms. Lapsilla on sitten muutama silmäpuoli nukke ja nalle, eriparisia muoviastioita ja repaleisia kirjoja. E ymmärrä, mikä tässä säästämisessä on ideana.

Oliko samassa tilassa vanha vhs-kamera statiivilla ja pikku sänky vaaleanpunaisilla tyynyillä?

Meidän päikyssä 80-luvun alkuvuosina oli myös. Ei se huone kyllä mitenkään kätketty ollut, varasto vaan, mutta siellä oli sellainen kantamalla liikuteltava pieni näyttämö nukkeineen, ja oli myös pari suurehkoa jalallista allasta, mitkä saattoi siirtää, ja leikin aiheesta riippuen niissä oli hiekkaa tai vettä. Silloin muksuna nuo oli niitä parhaita leluja kun olivat niin harvoin käytössä, ja yleensä olivat vielä niin että koko päikkyryhmä ei ollut niiden kimpussa, vaan muutama lapsi kerrallaan kun muut olivat ulkoleikeissä, tai jos oli hiljaisempi päivä ettei paikalla ollut hoitajien lisäksi kuin muutama lapsi.

Näin aikuisella iällä kyllä silloin tällöin mietityttää että oliko nuo leikkihetket aina vain leikkihetkiä, vai oliko siinä(kin) jotain lastenpsykologin tarkistuksia sun muuta, kuten on monienkin lapsuuden pelien ja leikkien kanssa ollut. Ei siis ole itsellä ollut tarvetta psykologille, enkä tiedä/muista että kavereillakaan olisi ollut, mutta oltiin ilmeisesti osa jotain tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että joku vArhAIskAsvAttaJa nyt vastaisi.

Siis sellainen joka huutaa koko ajan hätähuutoaan ja on niiin niiiin uupunut. 

 

ap

No mitä odotat vastaukseksi?

Sanon vaikapa nyt sitten että vai niin.

Turvakodin kellarissa oli leikkitila leluineen, jonne pääsyä ohjaajat jostain syystä pihtasivat. Tila oli lähes aina lukittu, ja todella nihkeästi sinne lapsia päästettiin, vaikka vanhempi itse olisi ollut valvomassa. Kahden kuukauden aikana lapseni pääsi sinne vain kaksi kertaa.

Toisella kerralla pettymys oli suuri, kun tajusimme, että tilasta oli avattu vain se puoli, jossa oli vähemmän ja ei niin mielenkiintoisia leluja. En ymmärrä mikä tämän pihtauksen takana oli, ja harmitti lapsen puolesta. Elämänvaihe oli muutenkin erittäin rankka, sitten vielä tällaista vallankäyttöä turvakodin ohjaajilta. Mielenkiintoiset lelut seisoivat käyttämättä pölyyntymässä lukkojen takana. Muualla rakennuksessa oli vain pari rikkinäistä lelua, joilla ei voinut leikkiä.