Kaipaan johonkin toiseen aikaan

Yritä pitää taukoja puhelimesta ja netistä. Tulee puuhailtua kaikenlaista mukavaa kun ei ole kädessä mitään häiriötekijää. 

Vierailija kirjoitti:

Yritä pitää taukoja puhelimesta ja netistä. Tulee puuhailtua kaikenlaista mukavaa kun ei ole kädessä mitään häiriötekijää. 

Kuten sanottua, en roiku somessa enkä juuri käytä puhelinta. Ruutuaika jotain 40min päivässä luurilla. Koneella käyn joskus YouTubessa katsomassa videoita. Eli en käytä laitteita mutta silti en jotenkin pääse enää tunnelmaan. AP

Turha ruikuttaa takaisin mennytta aikaa. Opettele nauttimaan nykyajasta omassa tahdissasi ja omalla tavallasi. Negatiivisuus synnyttaa vain lisaa negatiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Turha ruikuttaa takaisin mennytta aikaa. Opettele nauttimaan nykyajasta omassa tahdissasi ja omalla tavallasi. Negatiivisuus synnyttaa vain lisaa negatiivisuutta.

Miksi tällaisista neuvoista yleensä tulee vain paha olo?

Vierailija kirjoitti:

Turha ruikuttaa takaisin mennytta aikaa. Opettele nauttimaan nykyajasta omassa tahdissasi ja omalla tavallasi. Negatiivisuus synnyttaa vain lisaa negatiivisuutta.

Kukahan tässä on negatiivinen? 🤣🤣

Olen huomannut itse saman kuin ap. Ajan tunne on jotenkin nopeutunut ja 'kodin' sekä keskittymisen tuntu poistunut. 

Mielenkiintoinen aloitus. Olen itse kohta 40 ja vähän samoja fiiliksiä on kuin ap:lla. Vaikea sanoa kuinka paljon esim ikääntyminen vaikuttaa, oliko lapsena ja nuorena vain automaattisesti parempi kyky keskittyä vai mistä johtuu? Yksi asia saattaa olla ihan tietokoneet, kännykät ja some, vaikkei itse niitä niin paljon käyttäisikään. Itse olen nykyään aika paljon puhelimella, mutta somessa en juurikaan ole. Siis pelkästään se tietty tunne, että nämä asiat ovat olemassa ja kaikki tuntuvat olevan siellä, se ei koskaan nuku, sisältöä tulee jatkuvasti sinne lisää ja uutisia tulee koko ajan ripotellen uutissovelluksiin jne.

Tämä voi luoda sellaista selittämätöntä rauhattomuuden tunnetta, että jäät väkisinkin koko ajan jostakin paitsi, vaikka käyttäisit kaiken aikasi niiden seuraamiseen. Ennen oli vain sanomalehdet ja kympin uutiset, ei edes pystynyt olemaan niin ajan ja tapahtumien hermolla kuin nyt. Jos jotain tapahtui nyt, siitä luettiin seuraavan päivän lehdestä. Radio oli eniten hetkessä kiinni, mutta se olikin helppo jättää sinne taustalle, kun teki muita juttuja. Muistan esim kun WTC iskut tehtiin 2001, seurasin reaaliaikaisia tapahtumia nimenomaan radiosta, vaikka kyllä meillä nettikin jo oli.

Toivon että tämä someaikakausi olisi jotenkin ohimenevä ilmiö, että huomattaisiin kuinka pahaa se lopulta tekee ihmisten hyvinvoinnille, olit siinä aktiivisesti mukana tai et. Se jotenkin irrottaa ihmisiä tästä hetkestä, tuo rauhattomuuden tunnetta. Ennen ei kiinnostanut niinkään mitä jossain maailmalla tapahtui juuri nyt, siitä kuuli kyllä sitten aikanaan, eikä sitä ollut edes mahdollista seurata reaaliajassa, siksi se ei stressannut. Nykyään olemme periaatteessa muutaman klikkauksen päässä aivan valtavasta tietotulvasta, mikä luo ähkyä ja rauhattomuutta, niin kuin lapsi valtavassa karkkikaupassa, josta on lupa valita yksi karkki. Ei ole helppoa.

Ei ihmistä ole luotu tällaiseen, vaan paljon yksinkertaisempaan elämään. Ainakaan se ei ole helppoa luoda niitä rajoja itselleen ja ymmärtää ettei tästä kaikesta kannata stressata, vaan se oma pieni maailma on se, millä on minulle väliä juuri nyt. Maailma etenee ja on aina ennenkin edennyt, vaikka minä en siitä mitään ole juuri sillä hetkellä tiennytkään. Pidän retkeilyssä ja vaellusretkissä juuri siitä, että siellä se tekeminen on todella yksinkertaisia asioita, käveleminen, syöminen, majoittuminen, veden etsiminen jne ja nettiyhteydet ei aina edes toimi. Olet vain siinä hetkessä, kun et muutakaan voi. Ei ole loputtomasti vaihtoehtoja millä voisi aikaansa tappaa, jolloin pelkkä luonnon seuraaminen tai nuotion tuijottelu on parasta viihdettä.