Miten voi olla, että toisia vanhempia ei omien lastensa huolet ja murheet liikuta?

Meillä aika paljon kaikenlaista huolta jo suht isoistakin lapsista ollut. Sitten kun näistä kertonut niin välillä tapaa äitejä, jotka kyllä iloitsee jos lapsella menee hyvin mutta sitten vaikka lapsi olisi esimerkiksi tosi masentunut niin ei kuulemma mitenkään omaan elämään vaikuta.

Kuinka jotkut pystyy olemaan niin tunteettomia ja miksi itse en? Olisihan se helpompaa