Pitäiskö 2-vuotias viedä jo tarkoituksella yökylään esim. isovanhemmille?

Jos kysyt niin hohhoijaa....

Voiko vanhemmuus olla tosiaan näin hukassa? Luulin, että se on vain sanonta, mutta kai se on totta.

Lapsi saisi oppia luottamaan yöhoidossa muihinkin kuin omiin vanhempiinsa. Lisäksi isovanhemmat varmasti ottavat pienen yökyläilijän mielellään kotiinsa. Kuka tässä siis menettää? Minusta ei kukaan, päin vastoin järjestely edistää parhaimmillaan kaikkien hyvinvointia.

Voi viedä, jos pakottava tarve, muuten ei tarvitse. Meillä lapset eivät ole koskaan yökylässä ja silti ovat erittäin reippaita ja sosiaalisia.

mutta teette ihan miltä teistä itsestänne tuntuu. Meidän poika täyttää parin kuukauden päästä kaksi ja on ollut yökylässä kaksi kertaa. Hän on muutenkin ollut hoidossa todella vähän, jo siitä syystä, että meillä ei ole montaakaan paikkaa minne häntä viedä. Tällä viikolla poika aloittaa puolipäivähoidossa ja luulen sen olevan hyväksi hänelle. Minun mielestäni on lapselle eduksi olla tekemisissä ihmisten kanssa ja viettää aikaa myös erossa vanhemmista (ei siis mitään pitkiä aikoja, mutta esim. yön yli).

Niinpä kysein asiasta kolmelta lasten hoidon ja kehityksen asiantuntijalta, jotka ovat ystäviäni (lastenhoitaja, lapsipsykologi ja toimintaterapeutti). Kaikkien heidän mielestään ensisijaisen tärkeää on näin pienelle lapselle varmistaa perusturvallisuuden tunne. Jos lapsi ei halua itse jäädä yökylään, ei ole mitään syytä lasta sinne jättää, ainakaan että se olisi lapsen edun mukaista tai että siitä olisi jotain kehityksellistä hyötyä. Kaksivuotias ei jää mistään paitsi vaikka olisi aina kotona vanhempiensa kanssa yöt, sitten kun lapsi on 4-5 vuotias hän voi jo jostain kivasta jäädäkin paitsi.



Jos lapsi itse haluaa ja on valmis jäämään yöksi, tuskin mikään estää viemästä hoitoon. Joskus vanhemmat voivat myös itse kaivata omaa aikaa ja silloin voi olla hyvä viedä lapsi hoitoon, vaikka lapsen edulla asiaa ei voikaan välttämättä perustella.

turvallisesti olla mummolassa yötä, eikä se olisi eka kerta.



meillä ovat olleet ihan pienestä vaavista asti mummilassa yökylässä ja ovat ihan innoissaan aina kun sinne pääsevät.



9:n kanssa kyselen samoja :)

esikoisemme taisi olla yli 10-vuotias kun oli ensimmäisen kerran yötä pois kotoa. Sosiaalisia ovat kaikki meidän isommatkin lapsemme, eikä mitään ujoja nyhveröitä, niinkuin täällä aina annetaan ymmärtää, jos ei koko ajan ramppaa jo vauvasta vierailla ihmisillä öitä kylässä. Eikä ole ollut mitään vaikeuksia lapsilla jäädä leireille tms. sitten kun on niiden aika tullut.

ei tule sitten järkytyksenä kun 14 vuotiaana jää eka kerran poikakaverin kotiin yöksi. Voi keskittyä rauhassa niihin tärkeimpiin asioihin eli neitsyyden menettämiseen, eikä tarvitse miettiä, miten yökylässä käyttäydytään.

tämä on ihan selvä mielipiteeni.



Ei ole mitään todellisuuspohjaa sille, että lapsi tarvitsisi harjoituttaa yöpyäkseen erossa vanhemistaan. Jos joskus tulee tarve lapsen yöhoidolle, sen voi siinä yhteydessä harjoitella. Varmuuden vuoksi ei mitään syytä tähän harjoitteluun.



Uskokaa tai älkää, kyllä ne lapset ihan itsestään oppivat nukkumaan muuallakin kuin kotona lähellä vanhempiaan. Meillä on vain se kumma harhaluulo siitä, että lasta täytyy jotenkin aktiivisesti etäännyttää vanhemmistaan jo pienestä!



Vielä koittaa sekin aika, että me vanhemmat kaiholla kaipaamme aikaa kun lapsemme olivat pieniä ja meitä lähellä. Osaisimmepa vain nyt tämän hetken ollessa käsillä nauttia lastemme läheisyydestä myös itse!



Unohtakaa siis nuo tuollaiset lasten etäännyttämisharjoitukset, ja antakaa lasten luomusti olla lähellänne niin kauan kuin he sen kokevat tarpeelliseksi...uskaltakaa sitten myös päästää irti, kun lapset haluavat koittaa omia siipiään :)

Silti lapsi voi kypsyä asiassa nopeastikin, ja vaikkapa 2½-vuotiaana mennä jo ihan innoissaan. Jos lapsi taas selvästikin on valmis ja itse haluaa, niin tuskin silloin mitään estettäkään on. Silloin voi kokeilla vaikka heti, tai ajatella, että ehtii sitä vielä vähän myöhemminkin.



Eli on se kyllä lapsesta kiinni, milloin kukakin on kypsä yökyläilyyn. Tällaisissa asioissa ei kannata kovin paljon korvaansa lotkautta ulkopuolisten sanomisille, sillä vanhemmat ovat oman lapsensa parhaat asiantuntijat.

valitettavasti kaikki isovanemmat eivät ota mielellään pieniä yökyläilijöitä, meillä valitettavsati ovat sanoneet suoraan etteivät jaksa, heille riittää pari tuntia kyläilyä... Alkuperäiseen kysymykseen ettei tosiaan pidä viedä jos ei kellään ole siihen tarvetta! mwillä lapset aloittivat vasta nyt vauvan synnyttyä yökyläilyn, kun ovat kolme ja puoli ja neljä ja puolivuotiaat, ja olikin hyvä ikä aloittaa, ovat ihan innoissaan! Ymmärtää jo yhden ja kahden yön käsitteen.

He oikein laskevat päiviä, milloin pääsevät mummolaan. :)

itse en ole moista koskaan lapsena kokenut, eikä omilla lapsillakaan ole ollut yökyläilymahdollisuutta. Kun en ole siihen tottunut, tuntuu oikeasti ihan hassulta, miksi joku lapsi menisi kylään yöksi, kun ei silloin tehdä muuta kuin nukuta. En näe siihen mitään muuta syytä, kuin vanhempien oma halu. Luulisi lapselle olevan hauskinta viettää aikaa vaikka isovanhempiensa kanssa silloin kun on hereillä.

Ei kai se mikään huono asia ole, vaikka 2-vuotias olisi vielä kiinni vanhemmissaan. Eikö sen niin pitäisi ollakin? Minä en muista olleeni missään yökylässä ainakaan ennen kymmentä ikävuotta. Silti en mitenkään jäänyt loppuelämäkseni vanhempiini kiinni, päinvastoin, lähdin innolla ja ilman koti-ikävää 16-vuotiaana vuodeksi ulkomaille.