Lapsi 6v. Ei enää uskalla mennä harrastuksiin
Onko muilla ollut tällaista ? Harrastus on kiva ja tuttu jossa jo 5v kävi. Nyt 6v jönnittää kamalasti asioita, ja harrastukseen ei enää myöskään suostu menemään. Turha ajatella että "viet sen vaan sinne" kun se on yhtä itkua ja hän ei sinne jää. Lapsi tykkää kuitenkin lajista ja on siinä myös taitava eli mitään ei ole tapahtunutkaan.
Toki 6v. Uhmakin on päällä.
Kommentit (24)
Lapsilla tulee erilaisia vaiheita. Sinun tehtäväsi on selvittää syy ja jos se on symppis lapsekas syy, niin kannustaa lasta voittamaan pelkonsa.
Nukkuuko lapsi hyvin, kiusataanko, onko hänellä kavereita harrastuksessa? Voit soittaa ohjaajalle ja tiedustella asiaa, mutta älä kerro 'curlingista' lapselle. Tuon ikäiselle olisi tärkeintä oppia, että asioilla on tapana järjestyä, ilman mahti-äipän osallistumista.
Mistä harrastuksesta on kyse? Ärsyttää tällaiset aloitukset, joissa olennaisin on jätetty pois.
Voisitko puhua lapsen kanssa siitä, että mikä jännittää ja keksiä yhdessä keinoja jännittämisen hallitsemiseksi?
Joskus syy voi olla ihan mitätön aikuisen näkökulmasta. Oman lapseni harrastuskaverin vanhemmat olivat yhden ainoan kerran myöhässä hakemassa tätä ja lapsi hätääntyi niin, ettei millään olisi tullut enää treeneihin. Vasta kun vanhemmat lupasivat jäädä katsomaan treenejä, lapsen pelko hellitti. Myös oma lapseni alkoi pelätä hysteerisesti sitä, ettei kukaan tulekaan häntä hakemaan.
Tuossa iässä erityisesti vanhemmista erossa olo voi muuttua vaikeaksi. Toki voi olla jokin muukin syy.
Meillä oli juuri tuo aiemman mainitsema, että lapsi (5v) alkoi pelätä, että kukaan ei hae häntä. Kuolema ja siihen liittyvät huolet on nyt olleet pinnalla.
Pitäisi siis selvittää syy taustalla, mikä oikeasti on hänen huolensa. Tuossa iässä alkaa näköjään kaikki nolotus hommatkin, jos on joku vääränvärinen paita tai mitä nyt milloinkin.
Vierailija wrote:
Kyllä valmentajat/ohjaajat hänet siellä ruotuun laittaa. Teet karhunpalveluksen lapselle jos annat hänen lopettaa tykkäämänsä lajin. Hän jää ikuisesti pelokkaaksi, ei saa ystäviä ja ammatikseen tulee korkeintaan tuhertamaan jotain piirrustuksia ennen kuin jää nuorena sairaseläkkeelle.
Mä ajattelin, että mulla on katastrofiajatuksia, mutta tässä on kyllä nyt hirveen lahjakkaasti vedetty mutkat suoriksi.
On yritetty monet kerrat. Jännittää muut, isommat, taitavammat. Vaikka näitä kuinka selittäisi niin ei. Häntä jännittää eikä kykene menemään.
Mun mielestä harrastukset ei ole mikään pakollinen, koulu rasittaa joitakin lapsia paljon, silloin illat saisi hyvin olla perheen kanssa olemista.
Hyvä pointti, mutta miten opetat sen? Vietkö väkisin ja suljet oven ja hän häiritsee muiden harrastusta?
Lapsi nukkuu. Kavereita ei harrastuksessa ole kun ryhmäläiset vaihtuivat. Mahti-äippä? En saa kiinni mitä tarkoitat? Että tähän ei pitäisi puuttua?
No tämä! Erossa olo on nyt muutenkin hankalaa ja kyseisessä harrastuspaikassa ei saa vanhempi jäädä katsomaan joka on harmi. Yhden kerran sai mutta ei enempää. Ja tämä saattaa olla ongelma nyt...
Jep. En haluaisikaan pakottaa. Harrastus on alunperin lähtenyt lapsen halusta ja toiveesta. Mutta nyt tosiaan homma muuttui kun ryhmäläiset vaihtuivat isompiin... Toki kun koulukin alkoi ja siellä kaikki uutta, ei ketään tuttua tullut ryhmään... Harmittaa ehkä lapsen puolesta kun nauttii harrastuksesta sen mitä suostui käymään mutta nyt kaikki jää jännityksen jalkoihin...
Älä ainakaan pakota. Kuusivuotias ehtii hyvin lopettaa harrastuksen ja aloittaa sen uudelleen vanhempana. Tai sitten löytää toisen, mieluisamman harrastuksen.
Vierailija wrote:
Jep. En haluaisikaan pakottaa. Harrastus on alunperin lähtenyt lapsen halusta ja toiveesta. Mutta nyt tosiaan homma muuttui kun ryhmäläiset vaihtuivat isompiin... Toki kun koulukin alkoi ja siellä kaikki uutta, ei ketään tuttua tullut ryhmään... Harmittaa ehkä lapsen puolesta kun nauttii harrastuksesta sen mitä suostui käymään mutta nyt kaikki jää jännityksen jalkoihin...
Oisko mahdollista vaihtaa ryhmään jossa ois edes yksi tuttu. Tai nuorempien joukkoon, meillä ainakin on näissä kivasti joustettu.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jep. En haluaisikaan pakottaa. Harrastus on alunperin lähtenyt lapsen halusta ja toiveesta. Mutta nyt tosiaan homma muuttui kun ryhmäläiset vaihtuivat isompiin... Toki kun koulukin alkoi ja siellä kaikki uutta, ei ketään tuttua tullut ryhmään... Harmittaa ehkä lapsen puolesta kun nauttii harrastuksesta sen mitä suostui käymään mutta nyt kaikki jää jännityksen jalkoihin...
Oisko mahdollista vaihtaa ryhmään jossa ois edes yksi tuttu. Tai nuorempien joukkoon, meillä ainakin on näissä kivasti joustettu.
Ei valitettavasti... Ainoa ryhmä tämä tai sitten toinen jossa oikeasti pitkään olleita. Tässä aloittelijoita. Silti kokee ettei osaa kun on vanhempia vaikka on itsekin todennut että osaa enemmän kuin moni...
Vierailija wrote:
Älä ainakaan pakota. Kuusivuotias ehtii hyvin lopettaa harrastuksen ja aloittaa sen uudelleen vanhempana. Tai sitten löytää toisen, mieluisamman harrastuksen.
Tämä on hyvä kommentti ja itsekin tiedän että pakottamalla saa pahaa aikaan. Tämä harrastus on mieluisa lapselle, se säihke silmissä kun on ollut, on uskomaton. Nyt vain on lukko. Mielikuvitus laukkaa ja asiat pelottavat. Kuitenkin luonnekin vielä ujo. Ei auta asiaa. Kiitos ymmärtävästå kommentista.
Pitääkö ylipäänsä harrastaa tuossa iässä? Sen pitäis olla niin vapaehtoista kuin voi.
Kyllä valmentajat/ohjaajat hänet siellä ruotuun laittaa. Teet karhunpalveluksen lapselle jos annat hänen lopettaa tykkäämänsä lajin. Hän jää ikuisesti pelokkaaksi, ei saa ystäviä ja ammatikseen tulee korkeintaan tuhertamaan jotain piirrustuksia ennen kuin jää nuorena sairaseläkkeelle.