Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanheneminen, kun on ollut aina ruma.
08.10.2023 |
Palstan jatkuvien vanhenemista, rupsahtamista käsittelevien keskustelujen takia olen alkanut miettimään tätä paljon nyt viimeaikoina. En ole ikinä ollut kaunis tai huomiota keneltäkään saava. Olen se kenelle ei availla ovia, ketä pidetään karmivana jos pyydän jotain tuttua miestä treffeille. Aina puhutaan siitä kukkaan puhkeamisesta ja siitä, että lapsena ja teininä ruma on sitten aikuisena hehkeä ja kaunis. En pelkää vanhenemista koska ihailen vanhempia naisia mutta jotenkin hankalaa hyväksyä se että tämä oli sitten tässä, minusta ei tullut sitä rumaa ankanpoikasta joka toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muutettuaan muuttuikin kaunottareksi.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se kuilu ruman ja kauniin välillä kaventuu iän myötä?
... ja ehkä se ulkonäkökeskeisyys on enemmän nuorison juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä ikuista nuoruutta tavoitella niin että kauneusleikkausten takia persreikä löytyy poskesta mutta mitä se hyödyttää. Kaikista tulee ennemmin mummoja ja pappoja ja hautaan joudutaan.
Kauneus on luonteessa, hyvyydessä ja lämmössä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään, miltä kukakin näyttää. Kiinnostaa se, millainen hän on.
Mies oli minulle vihainen suhteen alussa, kun en rakastunut hänen ulkonäköönsä. Kuulemma kaikki rakastuvat ensin ulkonäköön. Itse kaipaan jotakin syvempää.
En tiedä kumpi on "pahempaa",se että on aina ollut vähän ruma ja sitten vanhetessa rumenee, vai se että on ollut todella kaunis ja sitten väkisinkin rumenee ja huomaa että ei enää miesten päät käänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäkin huonot puolensa, että ehtinyt olemaan molempia: huomaa omakohtaisesti ihmisten pinnallisuuden kun kohtelu muuttuu ulkonäön mukana, vaikka itse kokee olevansa sama.
Niin, tuo on hankalaa niille jotka eivät ole joutuneet käsittelemään ulkonäöllisiä rajoituksiaan jo lapsesta asti. Tavallaan ollaan kai onnekkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on luonteessa, hyvyydessä ja lämmössä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään, miltä kukakin näyttää. Kiinnostaa se, millainen hän on.
Mies oli minulle vihainen suhteen alussa, kun en rakastunut hänen ulkonäköönsä. Kuulemma kaikki rakastuvat ensin ulkonäköön. Itse kaipaan jotakin syvempää.
Hallelujaa sinulle taivaallisessa korkeudessasi. Ja sitten takaisin tavallisten ihmisten asioihin...
Olet jo tottunut rumuuteen, joten mitä sitten, jos tule vielä rumemmaksi? Ei täällä kukaan ole ikinuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin nuorena nätti. Sitten sattui isoja tragedioita ja lihoin plus vanhenin 28 vuotiaana. 35v sain monelta työantajaltalta kuulla, että näytän vanhalta enkä päässyt myyjän töihin . Nyt viisikymppisenä näytän seitsemänkymppiseltä. Jäi kauniit muistot nuoruudesta.
En minäkään kaunis ole ollut koskaan, tavallisen näköinen enempi. Nyt vanhempana ei asia kyllä enää harmita, elämässä on paljon muuta kuin ulkonäkö. Riittää että on siisti kaikinpuolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten ole kohdalleni sattunut. Ennemmin avaan oven "rumalle" kun viimeisen päälle pyntätylle nokka pystyssä kulkijalle.
Jokainen ihminen rapistuu iän myötä ja viimeistään sitten se kauneuskin katoaa. kannattaa keskittyä asioihin millä on oikeasti merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö elämä yleensä mene siihen malliin, että kauniit pariutuu keskenään ja rumat keskenään?
Ja vanheneminen yhdessä voisi olla siten molemmissa tapauksissa yhtä onnellista.
Ei "ruma" ulkonäkö yleensä tee kenestäkään pelottavaa. Ellei sitten ole jotenkin erityisen huomiota herättävällä tavalla tavanomaisesta poikkeava ulkonäkö, esim. vamman vuoksi.
Yksi pelottava asia on se, jos esim. älykkyytesi on jotain muuta kuin mitä ensivaikutelman perusteella voisi olettaa. Tai jostain muusta syystä ensivaikutelma ja toiset ajatukset ovat ristiriidassa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se kuilu ruman ja kauniin välillä kaventuu iän myötä?
Sanoisinpa jopa että vanheneminen on toinen mahdollisuus - joskus olen nähnyt TV:ssä oikein hyvän näköisen iäkkään henkilön joka sitten yllättäen nuoruuskuvissaan ei mikään kovin erikoinen ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorena nätti. Sitten sattui isoja tragedioita ja lihoin plus vanhenin 28 vuotiaana. 35v sain monelta työantajaltalta kuulla, että näytän vanhalta enkä päässyt myyjän töihin . Nyt viisikymppisenä näytän seitsemänkymppiseltä. Jäi kauniit muistot nuoruudesta.
Mutta aina sä olet sentään yhtä hauska.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä se kuilu ruman ja kauniin välillä kaventuu iän myötä?