Vanheneminen yhdessä. Rakkaus.

Yli viisikymppisillekin on vielä parisuhdekursseja. Rohkeasti vain mukaan kurssille!

Seksi ei ole enää niin mielessä, kun on 50v mittarissa. Ehkä kysymys yllätti miehen.

Sido mies yöllä ja anna hänelle raju anaalirakastelu kaulimen kahvalla. Jos et riitä,paksumpaakin voi ujuttaa sisään. Rakkaus taattu.

Ps

Voi olla rikos

Kuinka usein otatte puheeksi että rakastatte? Voi olla että häkeltyi koko kysymystä jos aihe tuli yllättäen

Miksi näiden pitäisi lähteä kurssille? Hölmö ehdotus.

Keskustelkaa enemmän toistenne kanssa ikääntymisestä. Opitte hyväksymään vanhenemisen ja kuoleman.

Minä 59 ja mies 63 eikä aiota kumpikaan vaihtaa. Olemme tunteneet toisemme ihan nuoresta lähtien ja sietäneet toistemme ikäkriisit ja nyt vanhana sellainen rauha ja ihana seesteinen aika ettei sellaisesta halua luopua.

Pitkän suhteen aikana vaikka kun kummallakin on tullut ihastumisia ja fyysistäkin pettämistä alkuaikoina on/off, ollakko vaiko eikö suhteen aikoihin, niin ei olla koskaan luovuttu toisistamme minkään ihastumisen, kenenkään takia. Meidät pitää yhdessä rakkaus ihan loppuun asti. Ei ole kumpikaan parempaakaan löytänyt. 

Vaikka välillä koitettiin erossa olla niin kamala ikävä tuli kummallakin. Kuvittelin hakevani mallia jostain muiden suhteista mitenkä sen pitäisi toimia ja kun ei toiminut samalla lailla niin taistelin sitä aikani vastaan kunnes tajusin ettei sen tarvitse olla samanlainen suhde kuin muilla. 

Mies ei halunnut maimisiin ja minä sanoin että lapsia ei tule sitten avoliittoon ja se sopi. Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta ja pakkomiellettä tehdä lapsia ja pärjään ilmankin kun on ihan muita harrastuksia. Yhden lapsen olisin voinut tehdä jos mies olisi vienyt vihille sitä ennen mutta kun ei ollut kiinnostusta niin mies eläköön sitten lapsettomana. Hän oli ihan ehdoton siinä ettei mene koskaan naimisiin vaikka olisi tehty avioehto niin ettei hän menettäisi mitään mahdollisessa erossa. Minä taas olin ihan ehdoton siinä etten alkaisi lasta tekemään avoliittoon. Pelkäsikö hän sitten elatusmaksuja ja yhtä paljon minäkin pelkäsin yyhooksi joutumista kun itse olin sellaisesta perheestä ja vittumaisinta oli ne äidin vaihtuvat suhteet ja isä oli häipynyt elämästä kokonaan. Ei helvetti että vannoin etten jatka sukuni perinnettä koskaan ja olen ennemmin lisääntymättä.