Onko joku teistä ollut lähisuhdeväkivallan vuoksi käräjäoikeudessa? Millainen prosessi?

On tietysti positiivista, ettei tähän tullut vastauksia. Kokeilen kuitenkin kerran uudestaan.

Ap

Mitenkäs se eroaisi muusta tavallisesta. Prosessin kulun näet oikeus.fi sivuilta, mutta siinä ei voida kertoa sen kuormittavuutta koska on yksilö- ja tapauskohtaista. Raskaita yleensä, eikä sillä haeta varsinaisesti hyvitystä uhrille, vaan yhteiskunnan vinkkelistä, tämä on se vaikein rasti.  

Nykyään yleensä poliisi tekee ilmoituksen, sä voit siellä käräjillä sanoa että et vaadi korvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs se eroaisi muusta tavallisesta. Prosessin kulun näet oikeus.fi sivuilta, mutta siinä ei voida kertoa sen kuormittavuutta koska on yksilö- ja tapauskohtaista. Raskaita yleensä, eikä sillä haeta varsinaisesti hyvitystä uhrille, vaan yhteiskunnan vinkkelistä, tämä on se vaikein rasti.  

Kiitos, luin oikeus.fi-sivustolta infoa. Kirjallinen käsittely on myös mahdollinen, ja sitä toivonkin.

Ap

Halusin ihan lähestymiskiellon samalla ku sinne oikeuteen kerran menee

Vastapuolen asianajaja ei päästä helpolla kuulustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yleensä poliisi tekee ilmoituksen, sä voit siellä käräjillä sanoa että et vaadi korvauksia.

Niin tosiaan sanon. Kiitos vastauksesta.

Ap

En halua oikeuteen, en halua korvauksia, en mitään. Apn kaltaisten ihmisten takia nää helmet kiertää.

Olin todistajana/uhrina perheväkivaltatapauksessa enkä enää ikinä lähtisi siihen myllytykseen ja tuhlaisi vuosia elämästäni asiaan. Olin nuori ja naiivi ja kuvittelin, että tuomio herättelisi ihmistä, mutta sama meno jatkuu eikä tuomiosta ole mitään iloa, kun uudet uhrit eivät vie asiaa eteenpäin. Olen kokenut elämässäni kaikenlaista, mutta asiattominta kohtelua olen kokenut oikeudenkäynneissä. Välillä en ollut aivan varma, olenko oikeussalissa vai piilokamerassa.

En odottanut aiemmin näkemäni perusteella ihmeitä, mutta koko prosessi oli aivan ala-arvoinen monilta osin. En tiedä, paljonko johtui tekijästä ja paljonko prosessista sinänsä, mutta oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun aion osallistua tuohon prosessiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin todistajana/uhrina perheväkivaltatapauksessa enkä enää ikinä lähtisi siihen myllytykseen ja tuhlaisi vuosia elämästäni asiaan. Olin nuori ja naiivi ja kuvittelin, että tuomio herättelisi ihmistä, mutta sama meno jatkuu eikä tuomiosta ole mitään iloa, kun uudet uhrit eivät vie asiaa eteenpäin. Olen kokenut elämässäni kaikenlaista, mutta asiattominta kohtelua olen kokenut oikeudenkäynneissä. Välillä en ollut aivan varma, olenko oikeussalissa vai piilokamerassa.

En odottanut aiemmin näkemäni perusteella ihmeitä, mutta koko prosessi oli aivan ala-arvoinen monilta osin. En tiedä, paljonko johtui tekijästä ja paljonko prosessista sinänsä, mutta oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun aion osallistua tuohon prosessiin.

Perusteellinen vastaus, kiitos jakamisesta. Arvaan, että minullakaan ei tule olemaan helppoa, ja haluaisin välttää koko prosessin, mutta se ei ole minun käsissäni.

Ap

Yleinen syyttäjä nosti syytteen. Salissa mua kuultiin ensin, mies istui toisella puolella oman asianajajansa kanssa. Sain lähteä heti oman vuoroni jälkeen, en olisi kestänyt kuunnella k.o. miehen selityksiä ja valheita. Rupesin itkemään jo kun näin itsestäni otettuja valokuvia. Mun asianajaja soitti sitten kun käsittely oli loppu, mies sai ehdonalaista _ja_ yhdyskuntapalvelua plus joutui maksamaan mulle korvauksia ja oikeudenkäyntikulut. Olin siis siellä salissa ehkä tunnin ja siinä se. En nyt tiedä voiko moista kutsua "prosessiksi".

Vierailija kirjoitti:

En halua oikeuteen, en halua korvauksia, en mitään. Apn kaltaisten ihmisten takia nää helmet kiertää.

No mene sinä sinne repimään vanhoja haavoja auki ja istumaan suunnilleen pahoinpitelijäsi vieressä ihan vapaaehtoisesti samalla kun pelkäät, että se hullu vielä löytää sut tai sukulaisesi ja tekee jotain peruuttamatonta.

-Nro.11 joka ei siis myöskään itse vaatinut mitään

Vierailija kirjoitti:

Yleinen syyttäjä nosti syytteen. Salissa mua kuultiin ensin, mies istui toisella puolella oman asianajajansa kanssa. Sain lähteä heti oman vuoroni jälkeen, en olisi kestänyt kuunnella k.o. miehen selityksiä ja valheita. Rupesin itkemään jo kun näin itsestäni otettuja valokuvia. Mun asianajaja soitti sitten kun käsittely oli loppu, mies sai ehdonalaista _ja_ yhdyskuntapalvelua plus joutui maksamaan mulle korvauksia ja oikeudenkäyntikulut. Olin siis siellä salissa ehkä tunnin ja siinä se. En nyt tiedä voiko moista kutsua "prosessiksi".

Lyhyehkö sessio siis tuo itse istunto. Hyvä tietää myös, että oman vuoron jälkeen saa poistua.

Ap