Aina siisti koti = tylsä elämä

älyä löytyy niin miksi et älyä palkata siivojaa jos se kerran on niin kauhean tylsää...

Sulla on ilmeisen hyvin asiat kun sua tällainen asia niin painaa. Hoh hoijaa*

Käytämme senkin ajan kaikkeen mielekkääseen, minkä muut käyttävät sotkemiseen.

Loppujen lopuksi suurin sotku syntyy siitä, kun jätetään tavarat mihin halutaan eikä laiteta niitä paikoilleen. Jos laittaisi tavarat aina heti oikealle paikalleen niin koti pysyisi todella siistinä ja helposti ja nopeasti siivottavana.

siksi uhraan päivästä yhteensä noin tunnin siihen että vien ja tuon tavaroita paikoilleen, petaan pedit ja tiskaan...ym...

siistissä kodissa on kiva olla ja ottaakavereita kylään!

Minäkään en pidä siivoamisesta, mutta pidän siististä kodista. Siispä päivittäin pesen lapsilta kädet pöydästä poistuttaessa ja meillä syödään vain pöydän ääressä. Samoin tavarat kuljetetaan paikoilleen heti käytön jälkeen yms. Koska inhoan siivoamista, on sotkemista vältettävä. On paljon työläämpää siivota kerralla koko talo lattiasta kattoon ja kerätä ensin pari tuntia vaatteita, leluja, lehtiä yms.

Siis älykkääthän tekevät sitä kaiken aikaa niin talo ei koskaan ole kuin pommin jäljiltä.

Täytyy tunnustaa että minäkin olin aikasemmin yhtä kateellinen ja laiska kuin sinä, mutta onneksi olen kasvanut aikuiseksi!

Vierailija:

Emme kiiruhda koko aikaa rätti kädessä, vaan jätämme vain sotkematta. Yksikertaista.

Käytämme senkin ajan kaikkeen mielekkääseen, minkä muut käyttävät sotkemiseen.

Miten voi elää ilman, että sotkua yhtään syntyy? Sitähän syntyy ilman, että ketään olisi kotonakaan: pölyä kertyy jne. Saati sitten lapsiperheessä... jotta lapset eivät yhtään sotkisi, pitäisi heidät kahlita vaatehuoneen kaapin reunaan.

Meillä lapset saavat leikkiä vapaasti, rakennella majoja, askarrella, mitä vain. Leikin päätyttyä siivotaan jäljet, iltaisin keräillään leluja kasaan. Mutta siivoamista sekin on!

En pahemmin ehdi päivän aikana alas istahtaa eli laiska en ainakaan ole. Käytän kyllä energiani johonkin muuhun kuin siivoamiseen. Varmaan sitten lähinnä siihen sekoittamiseen :-). Ja kyllä minäkin sen rätin kanssa sen verran heilun päivittäin, että tiedän sen olevan äärettömän tylsää ja puuduttavaa. Ei meillä kauhea kaaos vallitse, mutta siitä huolimatta siivoaminen on syvältä. Toivottavasti minusta ei tule koskaan niin tylsää aikuista, että siivous on tärkein elämäntehtäväni (tai tavaroiden paikoilleen asettelu).

Vierailija:

Täytyy tunnustaa että minäkin olin aikasemmin yhtä kateellinen ja laiska kuin sinä, mutta onneksi olen kasvanut aikuiseksi!

Ehkä lienen yksinkertainen ihminen, mutta tänäänkin suorastaan nautin kun jynssäsin saunan lattiaa! :)



Meidän koti ei liian siistiksi pääse koskaan, siitä pitää huolta kolme pientä lasta, mutta perussiisti kotimme on. Kestän aika hyvin jonkunlaisen sotkuisuuden, mutta jossakin vaiheessa sotku alkaa ärsyttämään niin paljon, että siivoan puhurivauhdilla koko ison asunnon. Ja lapset saavat kyytiä jolleivat auta omien voimiensa mukaan! :) Meillä kolme vuotiaskin osaa tehdä jo vaikka mitä, viisi vuotias jo todella paljon!

Jos koti on täynnä roinaa ja sotkua, on mielikin täynnä turhaa roinaa ja sotkua.



Ideaaleinta on pyrkiä siihen tilaan, että tavaraa olisi vähän, kaikelle tavaralle olisi oma paikkansa, tilaa olisi tarpeeksi. Näin ei tarvitse olla koko aikaa jynssäämässäkään, vaan siivous sujuisi vähän niinkuin siinä sivussa ja itsestään.



Tasapainoisilla, ehjillä ihmisillä on myös koti järjestyksessä. Epäjärjestys taas kertoo myös sisäisestä kaaoksesta, pahimmillaan jopa mielenterveysongelmista.

Kun tuntuu, että maailma hajoaa pirstaleiksi, täytyy yrittää ulkoisesti pitää sitä maailmaa koossa järjestelemällä ja siivoamalla. Kyllä pieni rentous kodinhoidossa kertoo enemmän tasapainosta...

Ja täytyy myöntää että minä pidän siististä kodista. On ihanaa että on edes yksi paikka missä mieli lepää. Töissä on kauhea härdelli aina ja välillä päätä särkee ihan aivotyöstä.



Siivoan iltaisin n. tunnin verran. Meillä on harvoin todella sotkuista. No tää on mun elämä ja mä nautin siitä.

Minusta on helpompi välttää sotkua, esim. meilläkään ei syödä kuin keittiössä ja kädet pestään ulkoa tullessa jne. Kun tavarat ovat omilla paikoillaan, näyttää siistiltä.

siivoaisin iltaisin mielelläni. Mutta olen kotona lasten kanssa ja aivot narikassa vielä jonkin aikaa...



ap

Tykkään siivota, kun saan tehdä sitä rauhassa, kiireettä. Mieli lepää, ja ajatukset saa harhailla mihin haluavat. Palkkatyöni on vaativaa, kotona en niin kauheasti haluakaan käyttää aivoja ;-) Keskityn olemiseen, lasten, miehen, harrastusten tai vaikkapa sitten arkiaskareiden parissa.

meillä ainakin koti on kaaoksen vallassa jos henkisesti ollaan epätasapainossa. Kun taas kaikki huvin ja kaikilla hyvä olla niin kotikin on ja pysyy siistinä.

Terveisin nimimerkki no life.

jos kodin haluaa pitää tosi siistinä, on se kyllä kokopäivä työ. Meillä ei ole edes paljon tavaraa, mutta sotkua tulee. Lelut siivoisi nopeasti, mutta kun kaikki kolme lasta ovat kovia askartelemaan, tulee jo kaikesta näpertelystä jälkiä: materiaaleja, keskeneräisiä töitä, valmiita töitä, tulevia suunnitelmia ym.



Eri tavalla tulee myös sotkua, kun lapset leikkivät kankailla. Siivoavat kyllä paikoilleen, mutta eivät osaa vielä viivasuoriin pinoihin laittaa.



Mielummin annan tehdä ja hösätä kuin vaadin täydellistä siisteyttä. Siivotaan sitten yhdessä, kun ärsyttää.

Ahdistun, jos on sekaista; tuntuu että elämä lipeää käsistä ja menee kaaokseksi, jos kämppä on sekaisin/likainen. Nautin kun on puhdasta ja paikat järjestyksessä - ajatuskin kulkee paremmin ja huomaan olevani paljon pitkäpinnaisempi lasten kanssa.



Sitäpaitsi kun siivoaa koko ajan vähän eli ei päästä paikkoja totaalikaaokseen/pinttymään, ei koskaan tarvitse tehdä sellaista apinanraivosiivousta. Ja ihan vinkkinä: asunnon arvo säilyy ihan eri lailla, kun kodin pitää puhtaana. Esim. monissa perheissä kylppärit näyttävät siltä, ettei niitä koskaan jynssätä ja ihan fakta on kyllä se, että kalkkisaostumat pilaavat tyylikkäimmänkin kylpyhuoneen jo muutamassa vuodessa remonttia vaativan näköiseksi.

Mulla elämässä tapahtuu liiankin kanssa, kaikki muuttuu koko ajan ja vallitsee jatkuva kaaos niin hyvässä kuin pahassakin. Koti on silti aina siisti. Miksikö? Ulkoinen kaaos lisää sisäistä kaaosta; kun pidän kodin siistinä, tuntuu, että edes yksi osa-alue elämässä on järjestyksessä ja kontrollissa ja muuttumaton.

Mulla menee tosiaankin hermot jos kämppä meinaa kaatua niskaan. Ja tosiaankin siivota saa paljon ja usein ja ei se nyt aina niin hauskaa ole=(