Kummalla tavalla luotat ihmisiin?

Haluan uskoa kaikista hyvää, joten luotan nopeasti mutta jos sen rikkoo, on sitä _todella_ vaikea korjata.

Riippuu täysin yhteydestä. Luotan, että työkaverini tekevät sen, mitä lupaavat, koska niin kuuluu työpaikalla tehdä. Ystävyyssuhteet taas muodostuvat vasta ajan myötä enkä muista, että heti alussa olisi mitenkään tarvinnut pohtia kenenkään luotettavuutta. Jos "amerikkalainen sotilas" lähestyy minua Facessa niin en tietenkään luota heti enkä myöhemmin.

Aikaisemmin olin sinisilmäinen ja luotin, nykyisin luottamukseni on ansaittava.

Jos saan kiinni valehtelusta niin seuraan ja kun jää kiinni toisenkin kerran lyhyen ajan sisällä niin en enää luota.

On ihmisiä, joita ei tarvitse edes epäillä ja niitä, joiden asioita alkaa kyseenalaistaa ja löytyy valheita.

Riippuu ihan siitä toisesta osapuolesta.

Luotan, jos tutustumisen myötä toinen vaikuttaa kunnolliselta ihmiseltä.

Lähtökohtaisesti luotan.

Sellainen epäluuloinen ja uhkakeskeinen maailmankuva on raskas ja vahingollinen. Erittäin voimakkaasti sillä tavalla ajattelevat ihmiset ajautuvat usein ristiriitoihin sosiaalisissa suhteissaan ja kokevat tyytymättömyyden ja ahdistuksen tunteita. Jos tunnistaa itsessään voimakkaan epäluuloista ajattelua maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan, niin siitä kannattaa tietoisesti pyrkiä eroon.

Ei tietenkään silti tarvitse olla tyhmän sinisilmäinen. Mutta turvallisuudesta ja rajoistaan voi pitää kiinni ilmankin yleistä epäluuloa.