Minua fiksumpi ystäväni testasi minua ja minulla on paha olla

Hyvä(?) ystäväni testasi minua puhelimessa siirtämällä yhtäkkiä puheen lasten fyysiseen kurittamiseen. Hän sanoi aika yllättäen että kyllä lasta tukasta voi vetäistä ja remmiä käyttää satunnaisesti.

Minä myönnän, että välttelen konflikteja mutta jotenkin sen lisäksi minusta tuntui että en voi vaikuttaa hänen näkemykseensä ainakaan siinä puhelun aikana, joten mumisin vaan aijaata.

Hän minun vastattuani oikeastaan jopa korotti ääntään ja ihan kiroili, että voi v- kun olet niin hajuton ja mauton. Sanoi, ettei ollut tosissaan, ja että halusi vain kuulla reaktioni. Ei jatkettu puhelua ja koko keskustelu jäi vähän roikkumaan ainakin minun mielessäni.

Yli kolmekymppisiä olemme molemmat, joten ei mene enää teini-iän hullutusten piikkiin. Se on kuitenkin varma fakta, että hän on todistetusti huomattavasti älykkäämpi (en tiedä tarkasti mutta tosi älykäs kuitenkin) kuin minä joka droppasi aikoinaan lukiosta. Tämä on merkityksellistä siksi, että joskus tunnen muutenkin alemmuutta hänen seurassaan. Jokin hänen puhetavassaan saa sen aikaan. Silti hän on ystäväni.

Mutta tästä yhdestä tapauksesta, oliko tuo ihan harmitonta? Minulle tämä oli vähän turn off ystävyyttämme ajatellen ja minulla on sanallasanoen huono olla. Vai saako ystävää testata ja tökkiä ja herätellä välillä?