Minua on alkanut ihmetyttaa miksi niin monet puolisot inhoavat oman puolisonsa sisaruksia? Eli miksi et pida puolisosi sisaruksista?

eikä meillä ole oikein mitään yhteistä puhuttavaa. Meillä käydessään puhuu aina vain itsestään eikä koskaan edes kysy minun kuulumisiani. Miestäkin ärsyttää siskon itsekkyys.

Minun mieheni sisko mm. puuttuu asioihin joihin hänen ei pitäisi, tuo meille lahjoina omia vanhoja tavaroitaan joita ei tarvitse (siis uusina muka), ei anna muille suunvuoroa, saa raivokohtauksian julkisilla paikoilla, kertoo mielipiteensä kaikesta....

Ovat mokomat erilaisia ja erinäköisiä ja tavat ihan peestä...



Joo. Siis: ihmisillä on aika huono sietokyky muiden erilaisten tapojen, maailmankatsomusten ja traditioiden suhteen. Omaan sukuun ollaan synnytty ja siten totuttukin, mutta miehen sukuun ei.



Itselläni on sikäli hyvä mäihä, että miehen sisar ja perheensä ovat oikein mukavia. Miehen vanhemmat ovat jo kuolleet, mutta isänsä oli todella originelli mies ja niin muodoin aiheutti yhden jos toisenkin kerran hampaidenkiristelyä allekirjoittaneella. Näin jälkeenpäin vähän nolottaakin se, miten jaksoin ärsyyntyä apen toilailuista. No, oppia ikä kaikki, toivottavasti ;=)

pidetään perheiden kesken paljonkin yhteyttä, mutta miehen siskoon vähemmän, ehkä siksi että häneen on enemmän ikäeroa, on huomattavasti nuorempi ja elämänasenne ihan erilainen kuin meillä ja veljillään. Miten sen nyt sanoisi, on vähän sellainen kaikki heti mulle tyyppi ja omasta mielestään itse täydellisyys. Mikä on sääli, sillä hänen miehensä on loistotyyppi. Mutta väleissä ollaan, vaikka harvemmin tavataan, en siis voi sanoa vihaavani häntäkään, koska hän on lapsesta asti kuopuksena saanut kaiken, joten mitä sitten voi odottaa aikuisenakaan.



Ja mies tulee hyvin toimeen veljeni ja hänen perheensä kanssa.

Meillä oli alkuaikoina kälyn kanssa ristiriitoja. Hän oli mustasukkainen veljestään, eikä meinannun ymmärtää, ettei hän olekaan veljensä elämän tärkein nainen. Onneksi ikä viisastutti kälyä ja nykyisin tulemme ihan kivasti juttuun. On kyllä pitänyt aika paljon jutella jotta tähän on päästy.



Anopin kanssa en tule juttuun, koska hänen kanssaan ei voi jutella mistään vähänkään vakavammasta asiasta (sää on sopiva puheenaihe). Joa anoppi tajuaisi, että asioista täytyy puhua, niin varmaan meidänkin välit voisi parantua.