Taaperolla edelleen rikkonaiset yöt ja vauva tulee kohta perheeseen, argh!

Heippa,

meillä lapset 1 v 9 kk ja 7 viikkoa, esikoinen on aina ollut levoton nukkuja kuten teilläkin, ja kuopus syö 2-4 h välein öisin.



Tässä muutama ajatus ja lohdun sana:



*Syiden selvittäminen:

Oletteko selvittäneet miksi esikoisenne on huonouninen? Onko kyseessä jatkuva vai kausiluontoinen valvominen? Nukkuuko hän omassa huoneessa?



Meillä unitilannetta helpotti hieman esikoisen siirtyminen jatkettavaan sänkyyn (=enemmän tilaa kääntyillä) sekä päiväkodin aloittaminen (=väsyneempi illalla). Joinakin öinä hän nukkuu heräämättä, joskus herää 10 kertaa. Muutamassa viikossa hän on tottunut melko hyvin pikkuveljen ääniin öisin, mutta ilmeisesti mustasukkaisuus vaivaa ja hän kaipaa vanhempiensa huomiota öisinkin. Meillä nukutaan omissa huoneissa, ovet raollaan. Onneksi yleensä huoneessa käyminen riittää.



Rankimpana olen kokenut imetyksen, jolloin on pakko valvoa pitempiä pätkiä. Vatsavaivaiselle vauvalle ei sopinut makuuasennossa imettäminen, joten istun sängyssä. Joinakin öinä unta saa parin tunnin pätkissä, ja silloin olen aika zombie. Toisen lapsen kohdalla hormonimyrsky ei tunnu kantavan yhtä pitkälle, ja valvominen tympii ja väsyttää enemmän. Tietty päivisinkään ei ole aikaa levätä kuten aiemmin.



*Avun pyytäminen:

Olen pärjännyt sillä että mies useimmiten hyppii esikoisen luokse kun minä istun yleensä rinta kuopuksen suussa. Mies on ollut suureksi avuksi, häntä tarvitaan teidänkin perheessä öisin kun toinen syntyy, yksin et pärjää ilman hengähdystaukoja. Nukkukaa mahdollisuuksien mukaan vuorotellen, kun toinen hoitaa lapsia. Myös päiväsaikaan olen saanut apua äidiltäni ja appivanhemmiltani silloin kun esikoinen on kotona esim. kipeänä, hän on puolipäivähoidossa. Tarhasta ja hoitoavusta on ollut erittäin paljon hyötyä, vaikka kärsin huonosta omatunnosta ja olen jatkuvassa kiitollisuudenvelassa. ;)



*Pölykoirien rauhoittaminen:

Myös kotitöissä olen löysännyt pipoa huomattavasti. Sängyt saavat jäädä petaamatta, mennään mielummin pihalle tuulettumaan jolloin äiti saa raitista ilmaa, vauva saa nukkua ja esikoinen purkaa energiaansa. Kasvatukselliset asiat kannattaa puhua selväksi miehen kanssa, jotta olette samoilla linjoilla ja pystytte tukemaan toisianne kun toinen on lipsumassa väsymyksen takia.



*Vauvan ruokailu:

Muutamana iltana ollaan annettu kuopukselle lisämaitoa pullosta, kun hän on ollut levoton ja edellisinä öinä syönyt tiheästi. Tämä on pidentänyt ekaa syöttöväliä n. 5-6 tuntiin. Tästä voi olla haittaa imetykselle, mutta on välttämätöntä minun jaksamisen kannalta. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin imetyksen täydellisyys. Joku saattaa pitää tätä huonona neuvona...



*Oikea asenne:

Luulen että jaksaminen on helpompaa kun valvominen ei tule yllätyksenä - se vasta kamalaa olisikin jos helpon esikoisen jälkeen kuopus yllättäisi täysin! Kun odottaa pahinta, saattaa jopa yllättyä myönteisesti! ;) Toinen seikka mikä kantaa eteenpäin on sen hyväksyminen että on itse aiheuttanut tilanteen tekemällä toisen lapsen ja ettei asialle voi mitään. Sitä jaksaa kun ei ole vaihtoehtoja.



Pieni itkeminen miehen kainalossa silloin tällöin tekee silti hyvää ja auttaa taas eteenpäin. On hyvä myöntää itselleen että väsyttää.



Onnea loppuraskauteen ja tulevaan " koitokseen" !

Meidän keskimmäinen oli vajaa 1v8kk kun kuopus synty. Keskari myös heräili yöllä ja oli hirmu herkkäuninen, eli pienikin risahdus tai valo oven raosta sai hänet hereille.



Kun kuopus syntyi niin melkeen kun napista, poika alkoi nukkua yönsä hyvin. Ei enää heräillyt ja jos heräsikin niin nukahti uudestaan nopeasti. Yhtäkkiä ei myöskään vauvan karjuminen vieressä ja huuto ja mitkään spottivalot saaneet häntä keskellä yötä hereille.



Näinkin siis VOI käydä... Nyt tosin kuopus on tuon 1v8kk ja nukkuu aika huonosti.

Juuri tällaista mahtavaa vertaistukea kaipasin kipeästi!!!



Ihana, kun " Melonimamma" uppouduit vuodatukseeni ja annoit omilla kokemuksillasi paljon iloa ja ajattelemisen aihetta. Kiitos sulle!



Ja " Kent" ; tosiaan toivon hartaasti, että tämä tuleva mussukka tai tuo esikoinen yllättäisi minut nukkumislahjoillaan iloisesti.



Mukavaa joulua teille, ja lunta odotellessa, purukääpä-72

Meillä esikoinen oli tosi hyvä nukkumaan vauvana mutta on herätellyt sitten vähän isompana. Rankkaa aikaa oli kun kuopus syntyi ja esikoinen oli silloin 1v 5kk. Käytännössä päädyttiin siihen että minä nukuin vauvan kanssa toisessa kamarissa ja isä esikoisen kanssa toisessa. Näin kummankaan ei tarvinut herätä jokaiseen herätykseen.



Myöhemmin on lahjonnalla saatu esikonen nukkumaan paremmin. Eli olemme luvanneet esim. tarran jos nukkuu koko yön omassa sängyssä herättämättä vanhempia. Yllättäen on toiminut tosi hyvin meillä. Ja muutaman lahjomisen jälkeen on jatkanut tapaa ilman lahjontaa tai muistuttamisia.



Kuopus on nukkunut tosi huonosti ja syyksi paljastui allergiat. Nyt kun ruokavalio on kunnossa niin nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä tällä viikolla (ikää 1v 6kk).



Oletkin saanut hyviä neuvoja. Liinasta voii olla apua siinä mielessä että itse nukuin joskus päivälläkin pätkiä istualtani vauva liinassa kun olin oikein väsynyt. Muutenkin se tuntui helpottavan väsyneenä elämää kun vauvaa ei tarvinut " roikottaa" sylissä.



Suosittelen kokeilemaan tuota lahjontaa esikoisellenne jos siitä vaikka olisi apua. Jos ei vielä niin ainakin jonkin ajan kuluttua.



Tsemppiä, kyllä se siitä ajan kanssa.



t. MiTeSa

oli herkkä liipasin sormi ;D



niin, onnea vain. Mun lapset on 5,5v ja 2,5v ja suoraan sanon, että pystyn kahdella kädellä laskemaan ne yöt jolloin olen saanut nukkua koko yön illasta aamuun ilman mitään rallia lasten huoneeseen. Tosin meitä on siunattu ainakin yhdellä " unihäiriöisellä" lapsella, eli joka jopa kävelee unissaan (vähenemään päin).



Pääsääntöisesti isompi herää 1-4 kertaa yössä uniin, näistä tosin ainakin yksi kerta on vessa käynti. Pienempi myös herää uniin, tosin illan tapahtumat vaikuttaa miten reagoi heräämiseen - eli jos ollut vähän kinaa nukkumaanmenosta, niin varmasti huutaa herätessään ja kömpii kainaloon, mutta jos menny rauhallisesti niin saatta pienellä silittelyllä jatkaa uniaan. Mutta rikkonaisia öitä edelleen. Luulen, etten koskaan enää ehjiä unia nukukkaan....