Minä haluaisin viettää kuolemani jälkeen ikuisesi aikaa pimeällä, syksyisellä hautausmaalla.
Hopeisen täysikuun himmeässä valossa kylpevässä melko pimeällä syksyisellä hautausmaalla, joka muistuttaa Tampereen Kalevankankaan hautausmaata. Olisin siellä varjo varjojen joukossa ja se olisi täynnä vanhoja hautakiviä ja isoja, vanhoja puita joiden lehdettömiä oksia syksyinen viileä tuuli riipii ja siellä meitä olisi monia vainajien maan päälle jääneitä henkiä. Me eläisimme siellä varjoelämää ikuisesti yhdessä eikä siellä olisi ajalla merkitystä eikä siellä olisi kipua, nälkää, janoa, ahdistusta, kuolemaa, tauteja tai mitään pahaa.
Kommentit (4)
Minäkin kierrän joka päivä hautausmaan lenkilläni. Harjoittelen 🤭
Missä sitten aiot nukkua ne tulevat keväät, kesät ja talvet?
Vierailija kirjoitti:
Missä sitten aiot nukkua ne tulevat keväät, kesät ja talvet?
Siellä olisi ikuisesti syksy.
Käy siellä hautausmaalla nyt elinaikanasi. Vaihtoehdot ovat joko h e l vetin kuuma tai taivaallinen kirkkaus kuoleman jälkeen.