Jaha, jaha. Taas miehellä ja anopilla mieli muuttui.
Avioehto vaadittiin, kun naimisiin mentiin. ( No, olisin sen, itsekin vaatinut. En vain niin tiukkana, kuin se kirjoitettiin. Mies siitä kärsi.)
Anoppi ja mies kun laskivat vain palkkatulot. Eivät tajunneet, että mulla sijoituksia oli, joista kassavirta.
Kun sijoitukset selvisi, niin pyydettiin sopimus revittäväksi.
No, mikäpä siinä, sijoituksia oli sen verran, että jäin pariksi vuodeksi kotiin oleilemaan. Lisäksi ennen repimistä lahjoitin jälkikasvulleni ihan kunnon potit. Ihan vastasi mun kulutusta ne rahat.
Sittenpä taas toivottiin avioehtoa.
Mies kun sai pienen perinnön. No mikäpä siinä. Voin sen allekirjoittaa.
Minäpä sain ison perinnön. Nyt taas pitäisi repiä avioehto. Mitäpä olette mieltä? Pitäisikö repiä? Perintö on rajattu pois puolisoilta. Sitä vaan ei mies eikä anoppi tiedä.
Juu, itsekin luulisin, että on Porvoossa tapahtunut. Ei vaan ole.
Kommentit (14)
Mikä on minun, on minun. Mikä on sinun, on myös minun.
Miksi ihmeessä olet tuollaisen tossukan kanssa, joka ei ole kasvanut aikuiseksi? Ei avioehto kuulu millään tavalla anopille.
Vaikea lukea tuolla pilkkujen määrällä.
Sun kannattas mittauttaa ferritiini ja laihduttaa.
Jätä se sika.
Heh, minun mies peri puoli miljoonaa isältään männävuonna. Häntä kehotettiin tekemään avioehto etten minä vain vie sitä. Minä ostin edelleen rahojen kilahdettua tileille vaatteeni kirpparilta -- sillä välin mies otti oikein työkseen alkaa shoppailla niin kovasti, että kaikki rahat katosivat parissa vuodessa eikä mitään jäänyt käteen. Ei mitään omaisuutta, asuntoa, ei niin mitään. Yritin kyllä varoittaa tuhlauksesta, mutta ei ole minun rahat niin ei kuulunut mulle. Sillä kyllä kadutti, mutta liian myöhään. No, siitäkin päästiin yli ja eletään ihan tavallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Heh, minun mies peri puoli miljoonaa isältään männävuonna. Häntä kehotettiin tekemään avioehto etten minä vain vie sitä. Minä ostin edelleen rahojen kilahdettua tileille vaatteeni kirpparilta -- sillä välin mies otti oikein työkseen alkaa shoppailla niin kovasti, että kaikki rahat katosivat parissa vuodessa eikä mitään jäänyt käteen. Ei mitään omaisuutta, asuntoa, ei niin mitään. Yritin kyllä varoittaa tuhlauksesta, mutta ei ole minun rahat niin ei kuulunut mulle. Sillä kyllä kadutti, mutta liian myöhään. No, siitäkin päästiin yli ja eletään ihan tavallisesti.
Puoli millii! Mitä se oikein osti?
Tavallisella palkansaajalla kun menee 25-40 vuotta, että on edes bruttona tienannut sen summan.
Tiedäthän että avioehto on sitova vasta kun se on rekisteröity. Paperien repimisellä ei ole vaikutusta.
Revi pois. Mutta pidä huoli, että se on pelkkä paperi minkä revit, ja avioehto on voimassa.
Nyt kuulostaa kyllä satuilulta, avioehtoja kun ei noin vaan revitä ja muuteta mieltä miten sattuu, nimittäin jos ovat oikeita.
Ettekö vieneet avioehtoa maistraattiin?
Mitä ihmettä höpötät avioehdon repimisestä? Ei se sillä hoidu. Avioehto on voimassa vasta kun se on rekisteröity maistraattiin. Ja sen voi kumota ainoastaan rekisteröimällä maistraattiin uuden avioehdon jossa selvästi mainitaan että se kumoaa aiemman.
Tuohon se voi pahimmillaan johtaa, jos avioliittoa pitää vain taloudellisena sopimuksena - nollasummapelillä.
Sanoisin jo alusta asti etta antaa olla