Laskin ostokseni kassan hihnalle. Katsoin kuinka ne eteni kohti kassatyttöä.

Tiesin että hän hymyilisi minulle. Kun ojensin sileän sadan euron setelin rintataskustani hänen silmänsä kohtasivat omani.
Hetken olimme samassa maailmassa ja toistemme ainoat ihmiset. Ja sitten hän ojensi kätensä ja otti setelini.
"Rakastan sinua", ajattelin mutta en sanonut sitä. Keräsin pakastepitzan, juuston ja paistopisteenpussin jossa oli kaksi korvapuustia, syliini. Otin vaihtorahat ja katseemme kohtasivat taas, vain muutamaksi sekunniksi.
Mutta se oli ikuisuus, minulle. Olin niin onnellinen.
Ulkona oli tukala helle, mutta en huomannut sitä.