Lue keskustelun säännöt.
Osaatteko pyytää anteeksi?
14.06.2023 |
Jos on käynyt moka, niin osaatteko ja pystyttekö pyytämään anteeksi?
Jos esim ystävälle annettu lupaus unohtui tai tuli kolhittua toisen autoa tai rikottua maljakko, tai sanottua toiselle pahasti, pystyttekö nöyrästi ja reilusti pyytämään toiselta osapuolelta anteeksi? (=Peukku ylös). Vai meneekö toisen syyttelyksi, kuinka tämä on herkkähipiäinen ja varmaan mielenterveyspotilas, kun tuolla tavalla itsestään suuttuu, ja asia on niin, että hänen kuuluisi päinvastoin pyytää sinulta anteeksi, koskapa olet itse täydellinen, aina oikeassa ja virheetön niin ettei yhtään mokaa ole ikinä tullut eikä tule, vaan syy on aina ollut ja on aina oleva toisessa? (=peukku alas)
Kommentit (7)
Minä osaan ja pyydän myös. Mun mies on pyytänyt ehkä yhden kerran 52 vuoden aikana.
Olisko täydellinen, vai mitä😅
Ihan hyvä mies muuten kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksipyytäminen vaatii sitä että a) kykenee ymmärtämään mokanneensa ja b) on tarpeeksi rohkea pyytääkseen anteeksi eli ottamaan vastuun teoistaan. Ja kyllä osaan pyytää anteeksi.
Osaan pyytää anteeksi ja osaan myös kiittää. Molemmat kuuluvat normaaleihin hyviin käytöstapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksipyytäminen vaatii sitä että a) kykenee ymmärtämään mokanneensa ja b) on tarpeeksi rohkea pyytääkseen anteeksi eli ottamaan vastuun teoistaan. Ja kyllä osaan pyytää anteeksi.
Täydet pisteet! Olisiko tuo ymmärryksen puute osittain juuri sitä omaa virheettömyyttä ja paremmuutta ihmisenä, jolloin ei itse voikaan olla mokannut, eikä oikeastaan edes tarvitse ajatellakaan asiaa toisen osapuolen näkökulmasta. Jos on vaikka luvannut mennä käymään ja unohtaa niin on käsittämätöntä, ettei tuo odottava osapuoli tajua unohtamista. Tai jos sanoo pahasti, niin on käsittämätöntä, ettei tuo toinen osapuoli tajua itse ansainneensa pahat sanat eikä ne omat sanat edes pahoja ole vaan universaali totuus (lausujan mielestä), jolloin vikaa on vain siellä toisessa osapuolessa ja hänen mielenterveydessään. Vähän niinkuin on Venäjän totuus ja lännen totuus, eikä niillä ole mitään yhteistä.
Jos koen tehneeni väärin, niin pyydän anteeksi jopa suorastaan hysteerisesti ja täydestä sydämestäni. Omatunto alkaa vaivata herkästi. Jos taas koen toimineeni oikein, niin silloin en kyllä pyydä, vaan annan kylmästi perustelut, miksi toimin kuten toimin.
Lapsena koin anteeksipyydättämisen nöyryyttävänä. Sitähän se silloin on, vanhempi pakottaa lapsen pyytämään toiselta anteeksi. Ehkäpä se tuntui niin kamalalta siksi, että usein minua pakotettiin pyytämään anteeksi kiusaajiltani, kun olin puolustanut itseäni, tai muuten vain tekoja joita en ollut tehnyt. Vasta nuorena aikuisena olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa aidosti koin, että olen pahoillani ja haluan pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun muija ei koskaan pyydä anteeksi, tosin syy on aina muissa.