Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole kovin hyvä äiti, yritän vain jaksaa päivät, kuukaudet, vuodet läpi
Tuntemuksia
06.06.2023 |
Usein tuntuu että annan hirveästi ja silti en ollenkaan. Teen paljon virheitä. Siirrän omia lapsuustraumoja lapsille vaikka yritän sitä välttää. Usein lapset tuntuu olevan kiittämättömiä ja epätyytyväisiä. En kestä toisen lapsen jatkuvaa takertuvuutta. Usein haaveilen siitä että lapset kasvaa ja muuttaa pois (en kadu että he ovat syntyneet, mutta tuntuu etten jaksa enää olla se huoltaja). En jaksa ääniä ja sotkuja ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan. Lapset on nyt ala-asteikäisiä, ite lähemmäs 40v.
Kommentit (15)
Koittakaa panostaa kivoihin yhteisiin muistoihin silloin tällöin. Ne kantaa pitkälle ja auttaa jaksamaan, vaikka arki on välillä tosi harmaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai et kadu vai =D?
Miksi sitä on niin vaikea myöntää, että on mennyt tekemään virheen?
Tsemppiä. Lapsiaan voi rakastaa vaikka katuu äitiyttä. Äitiydessä on hirveästi vastuuta eikä mitään mukavia puolia. Minulla on ollut vuosia laskuri josta lasken kuinka monta päivää on jäljellä täysi-ikäistymiseen. Se auttaa niinä hetkinä kun perspektiivi katoaa ja tuntuu siltä että hommat ei lopu ikinä tuntee musertuvansa kaiken alle.
Itsekkin tunsin joskus että painukoon helvettiin koko sakki mutta sitten sain taas sen itsetuntoni takaisin ja jaksoin.Välillä kyllä sain heidät sukulaisiin hoitoon en tiedä saatko sinä.
Mitä sinä itse muistat omasta lapsuudestasi? Yritä välttää ikäviä muistoja omilta lapsiltasi ja järjestää jotain mukavaa. Eikä se ole välttämättä huvipuisto vaan vaikkapa nuotiolla paistetut makkarat tai itse ongittu kala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa se on jos itsellä lapsuustraumoja.
Onko asunto liian pieni, onko kaikille omaa tilaa ja oman huoneen ovi kiinni. Silloin vähemmän ääniä, ainakin kun lapset isompia. Lapset ovat kiitollisia, eivät epäkiitollisia, eivät osaa vain kiitellä jatkuvasti - paitsi jos teet jotain väärin ovat epäkiitollisia siitä. Pitäisi ehkä kuunnella mikä on oikea tarve ja mitä ei halua taas. Älä siirrä traumoja lapsille, se ei ole hyväksi. Missä kumppanisi on, voiko hoitaa välillä lapsia vai ei toimi? Jos lapsi takertuu, voi lohduttaa ja rohkaista, koska kokee äidin olevan tyly pelkää sitä enemmän? Otatko omaa aikaa tarpeeksi, ettet kuluta itseä loppuun. Onko mahdollista matkustaa perheen kanssa, nähdä uusia maisemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Lapsiaan voi rakastaa vaikka katuu äitiyttä. Äitiydessä on hirveästi vastuuta eikä mitään mukavia puolia. Minulla on ollut vuosia laskuri josta lasken kuinka monta päivää on jäljellä täysi-ikäistymiseen. Se auttaa niinä hetkinä kun perspektiivi katoaa ja tuntuu siltä että hommat ei lopu ikinä tuntee musertuvansa kaiken alle.
En halua mitenkään masentaa, mutta minulla on ystäviä, joiden lapset ovat hiljattain täysi-ikäistyneet.
Edelleen samat lapset asuvat kotona ja samat murheet ovat olemassa, mutta enää ei vanhemmilla ole mitään työkaluja. Ei pääsyä Wilmaan, ei oikeutta hakea lapselle apua erityisyyksiin.
Eli niin raskasta kuin välillä onkin, kannattaa muistaa että nyt vielä pystyt tekemään ja tukemaan. Kannattaa myös pitää huolta omasta jaksamisesta. Sillä tavalla osaa olla aidosti läsnä.
Välillä kannattaa vaikka löhötä sohvalla ja katsoa kun lapsi pelaa, sen sijaan että hinkkaa kaappeja ja yrittää patistaa lasta lukemaan kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on siis kaksi? Vain kaksi, ja sinä et jaksa? Ei ole tullut mieleen ottaa itseäsi niskasta kiinni ja alkaa olla heille ÄITI?
Voi lapsiraukat!
Kasva aikuiseksi. Lastesi lapsuus on heille ainoa, mutta vain 18 vuotta sinun elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun arkesi on lapsesi lapsuutta.
Pieninä helmoissa isona sydämellä , näin se menee koeta jaksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-En jaksa olla vanhempi, en haluaisi jatkaa tätä lapsiperhearjen pyöritystä, odotan vain että lapset vihdoin muuttavat pois kotoa tai vähintäänkin alkavat hoitamaan asioitaan itse.
-En kadu lapsiani missään tapauksessa!
Taas huomaa millainen tabu lisääntymisen katuminen on.
Alue: Aihe vapaa
Älä syyllistä itseäsi. Jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä ja ne vaikuttavat siihen miten lasten kanssa jaksaa. On myös normaalia että väsyttää ja odottaa että lapset kasvavat ja itsenäistyvät, sehän tässä äitiysessä on määränpää.