Kannattaako käydä ns. B-luokan yliopistotutkinto?

Olen saamassa AMK-tutkintoa (sosiaaliala) valmiiksi ja olen ensimmäistä kertaa hakenut yliopistoon tänä vuonna. En odota pääseväni vielä sisään ja ensi vuonna hakumahdollisuuksia on ihan eri tavalla saadessani yleisen hakukelpoisuuden ja lisääntyvien avoimen yo:n opintojen myötä.

Ammatillinen kehitykseni on viivästynyt terveydellisistä ja sosiaalisista syistä ja silti ihmisten palautteen ja tarkkailun tuloksena tiedän, että en saa täyttä potentiaaliani käyttöön missä tahansa töissä.
Asiani ovat nyt siinä mielessä hyvin, että ilman suurempia työkiireitä voin tehdä kahden vuoden opinnot yhdessä vuodessa, mutta mahdollinen työ toki hidastaa ja en ole aikuisiälläni saanut vielä suuremmin palkkatyötä tai rahaa säästöön ja olisin valmis olemaan jonkun vuoden siedettävässä työpaikassa tienaamassa samalla, kun työstäisin uusia pätevyyksiä. Ikuinen opiskelu ilman palkan saamista työstä (ilmaisharjoittelut, vapaaehtoistyö yms. sellainen, missä olen jo aktiivinen) tuntuu ajatuksenakin uuvuttavalta.

Ihmisten raha-asioiden selvittely ja palveluohjaus (sosiaalityö) ilman suurempaa ymmärryksen karttumista psyykkisistä ilmiöistä ei pitkässä juoksussa kiinnosta, vaan enemmän kliininen työ ja käytännön filosofia. Teologian opiskelukokemuksella ko.ala ei ole minua varten käytännöllisen filosofian ja keskustelutyön osalta.

Psykologia olisi varma valinta, mutta sisäänottoluvut ilmeisesti vähäisiä suhteessa opintojen vaativuuteen (avoimen yo:n perusteella hyvin helppoja saamieni arvosanojen perusteella).
Kasvatustieteestä saisi lapun nopeasti, koska avoimen opintoja on tältä alalta valmista sivuainetta myöten valtavasti, mutta kosketus kliiniseen työhön tai ylipäänsä mihinkään auttamistyöhön on aika häilyvä eikä sovi kovin hyvin terapiakoulutuksen pohjakoulutukseksi. Mietin tätä silti vakavissaan, koska moniin työpaikkoihin käy mikä tahansa ylempi korkeakoulututkinto, erityisesti yo-tutkinto ja koulumaailma kiinnostaa paljon, joskaan ei konttorirottana tai opettajana. Toinen 'sinne päin' oleva tutkinto olisi sosiaalipsykologia, mistä ei myöskään saa alkeellisimpiakaan sote-alan (lisä)pätevyyksiä, mutta teemat ovat mielenkiintoisia; näiden tutkintojen haltijat näyttävät kilpailevan samoista työpaikoista AMK:sta valmistuneiden kanssa. Sosiologian näen heikompana vaihtoehtona sos.psykologialle ja filosofian hieman sosiologiaa tasokkaampana, mutta käytännön tasolla epämääräisinä.

Vaihtoehtona on myös se, että pääsee johonkin siedettävään duuniin AMK-tutkinnolla, erinomaisella kielitaidolla yms. avuilla, kerryttää rahaa ja alkaa käymään erilaisia lyhyitä pätevyyskoulutuksia (lyhytterapia, valmennuskoulutukset jne.) millä monipuolistaa työmahdollisuuksia ja samalla hakee 1-2 kertaa vuodessa A-luokan yo-koulutukseen.