Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriön kanssa flirttailu
25.05.2023 |
Olen aikuinen, pitkän (lähes koko aikuisikäni kestäneen) syömishäiriötaustan (anoreksia, bulimia, ahminta) omaava nainen. Olen ollut jo useamman vuoden niin terve kuin uskoakseni tällä syömishäiriötaustalla voi olla. Koen tällä hetkellä voivani hyvin itseni kanssa ja olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Minulla on jonkin verran ylipainoa, jota olen pudottanut terveellisesti ja rennosti terveysnäkökulma edellä. Viime viikkoina olen kuitenkin sortunut oksentamaan muutaman kerran ja ai että sentään miten mahtavalta se on tuntunut! Jälkeenpäin olo on uskomaton, niin kevyt ja euforinen, lähinnä verrattavissa seksin jälkeiseen raukeuteen! Mitään ahdistusta tai lihomisenpelkoa ei tähän liity eli ajatusmaailma on täysin eri kuin bulimia-aikoina. Nyt kun oksentamiskertoja on kuitenkin jo ollut se muutama, niin olen toki alkanut pohtia, pitäisikö tähän kuitenkin hakea nopeasti ulkopuolista apua. Syömishäiriöiden haluan olevan taaksejäänyttä elämää, mutta samaan hyvänolontunnetta kuin oksentamisesta en saa mistään muusta. Toki huumeilla pääsisi samoihin tiloihin ja viihdekäyttöä joskus ollut, huumeidenkäyttö vain on ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto työn takia. Minusta ihan ok tilanne olisi pari oksennuskertaa kuussa ikään kuin viihdekäyttöön. Nyt vain mietin, saako sen pysymään siinä vai lähteekö homma jossain välissä karkaamaan käsistä. Varsinaista syömishäiriöitä en missään nimessä halua takaisin.
Kommentit (8)
Jos ihan järjellä ajattelee, niin onko tervettä hakea hyvänolontunnetta siitä, että oksentaa ruokansa. Eiköhän se kerro siitä, että sinulla on taipumus syömishäiriöön. Ei se taipumus ole poistunut, vaikka nyt voit hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ilmankos pari viime päivää on ollut ketjuja joissa väitelty jonkun lihavan kanssa jonka jutut ovat melkoisen omituiset. Montako aloitusta tehtailet tänään? Sinuna hakisin apua.
Hae kiireesti apua. Et todellakaan ole päässyt syömishäiriöistä eroon.
Mulla oli nuorena syömishäiriöoireilua, ja todella tarkkana saa olla, ettei ne vanhat ajatus ja toimintamallit tule takaisin, eli ei niistä kokonaan täysin parane. Mutta tämänhän toki tietäisitkin, jos sinulla oikeasti olisi ollut syömishäiriö.
Pari kertaa kuussa on pian pari kertaa viikossa, sitten päivässä. Syömishäiriöt ja niihin liittyvät toimintatavat ja ajatusmallit on mielestäni verrattavissa mihin tahansa riippuvuuteen. Alkuun tuntuu hyvältä, mutta sitten turtuu ja tarvitaan lisää sen saman olon saavuttamiseksi, oli sitten kyseessä oksentaminen, ahmiminen, rajoittaminen tai liikunta. Syömishäiriötä ei voi noin vain "hallita". Hae apua mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinhän se varmaan on ja itsekin tämä sen takia mietityttänyt. Selkeytti kyllä omia ajatuksia tämän kirjoittaminen, kun en tästä kenellekään läheiselle halua avautua.
- AP
Hyvä ap, onneksi sait kirjoittamalla ajatuksiasi selkeytettyä. Sinun kannattaa kyllä nyt puhua tästä myös läheiselle/läheisille, älä jää asian kanssa yksin. Jos he tietävät sairaudestasi, sinä tietenkin voit heille asiasta puhua. Jos alat piilottelemaan asiaa, annat itsellesi myös "luvan" palata vanhoihin tapoihisi. Silloinkin varmaan salailit esim. oksentelua läheisiltäsi?
Ohjeeni sinulle on hakea välittömästi apua tähän oireiluun. Älä edes mieti muuta. Vanhat tavat ja tottumukset ja SAIRAUS on nostamassa päätään, sinun kannattaa tarttua asiaan välittömästi, jotta et huomaa kohta olevasi syvällä syömishäiriön syövereissä. Toivon sinulle kovasti tsemppiä ja voimia tarttua asiaan, helppoa se ei ole mutta voit nyt valita, annatko pirulle pikkusormen. Kun luet tekstisi ajatuksella, ymmärrät varmasti, että tämä toimintasi ei ole tervettä millään mittapuulla ja jotain on nyt pielessä kun asiat ovat tähän suuntaan lähteneet.
Kuulostaa minun korviini vaaralliselta flirttailulta. Vähän kuin alkoholisti ajattelisi, että kyllä minä pystyn silloin tällöin ottamaan pari kaljaa. Se on varmasti aika lähellä se sortuminen, kun tuntuu niin euforiselta.