OPISKELIJA JA YKSINHUOLTAJA? Mitä ajatuksia tulee mieleen?

En ole kuvitellut mitään sen kummempaa omasta tilanteestani ja varon visusti käyttämästä lapsiani tekosyynä missään tilanteessa opiskeluissani. Selviän ihan hyvin ja kohtalaisia arvosanojakin tulee.



Töitä sitä on jokaisen opiskelijan tehtävä, en odota helpotuksia siksi, että olen yh.

Minkälaisia?

kyllä toisinaan. Eräs sukulainen sanoi kuultuaan minun aloittaneen opinnot: " Miten se nyt pärjää? Että lasten kanssa opiskelee? Eikä miestäkään ole tukena?"



Mutta mä pärjään ihan hyvin! Paremmin yksin kuin miehen kanssa, joka käyttää perheen ruokarahat omiin addiktioihin tai uhkailee väkivallalla.



Toisinaan tuntuu siltä, että monet pitää tätä näytönpaikkana mulle ja toisaalta lastaavat kovat paineet niskaan. Mutta pää kylmänä vaan, omaan tahtiin ja huolehtii omista asioista ja laittaa ne muut ajatukset narikkaan.



Tärkeää, että välillä saisi aikaa itselle, ilman lapsia ja ilman ajatuksia opinnoista! Vaikka sitä oisi sitten edes 45 minsaa viikossa, että yhtenä päivänä hakee lapset himpun myöhemmin, käy kahvilassa ja tilaa jotain nannaa ja lukee lehden rauhassa. Sellainen auttaa jaksamaan.



15

Olin varma että ketju on täynnä haukkumista yhteiskunnan tuilla loisimisesta ja pillunjakamisesta. Olen positiivisesti yllättynyt!!



Ja mikäpäs siinä, hyvä ap;)



Itsekin opiskeleva kahden lapsen äiti 25 v;)

Tässä mietin, että ajatellaanko että on rankempaa jos yh opiskelee kuin että on töissä? Tietysti rahaa saa vähemmän, mutta kyllä sillä pärjää. Eikös koulussa ole lyhyempiä päiviä? Onhan sitten tietysti tentteihin lukemista, mutta viikonloput ovat yleensä vapaita. Paljon riippuu siitä mitä opiskelee.

opiskella ja tavoitella siten jotakin parempaa - täällä myös opiskeleva, 7 vuotta nuorempi yh-äitee, joka on ainakin saanut uuden miehen suvulta ja ystäväpiiriltä tosi mukavan vastaanoton ja hyväksynnän.

Olettaen että opiskelija olisi myös pitkäpinnainen äiti joka hoitaisi itse lapsetkin ilman ylimääräistä jatkuvaa apua.

on joko vailla aikaisempaa koulutusta, tai haluaa vaihtaa alaa (paremman palkan tai parempien työllistymismahdollisuuksien toivossa), ja siksi on lähtenyt opiskelemaan. Ei sen kummallisempia ajatuksia. Hieno homma, opiskelu kannattaa aina.

varmaan, lapset ja opiskelu rankka yhdistelmä muutenkin, ja vielä yh:na. Selviytyjä.

Olen itse opiskelija ja yh, eikä voi sanoa, että anoppikokelas olisi ollut poikansa löydöstä kovin otettu, kun minun olemassaolostani ekan kerran kuuli. Enkä usko, että anoppi on yksin mielipiteittensä takana.



Ja nyt en siis kaipaa hienotunteisuutta, enkä kohteliaisuutta, vaan ekoja mielikuvia.



(Tämä on yhtä projektia varten, jossa keskustellaan ennakkoasenteista, siksi kyselen teiltä.)

3

eikä ota vastuuta perheensä elättämisestä, vaan elää tukien varassa. Näin minä kuvittelen. Itse en suinkaan ajattele noin, vaan kirjoitinkin jo aiemmin että pidän sitä hienona asiana, ja opiskelu kannattaa aina.

kenties eron vuoksi. Uusi parempipalkkainen ammatti mielessä.

Anoppikokelaat nyt taitavat aina karsastaa yh-äitejä. Eihän pikku kullannupulle voi " käytettyä" puolisoa ottaa mitä ihmettä sukukin sanoisi. Niin ja taitaa hiukka pelätä, ettei niitä omia lapsenlapsiakaan tule.

Taitaa olla huonosti muotoiltu otsikko, kun houkuttelee vaan korrekteja vastauksia.



Yleensä tällä palstalla annetaan kyllä raaempaa palautetta, jakorasiaa jne. vastuutonta tehdä lapsia yksin jne.