Selviytymiskeinoja lapsettomalle.

Minäkin vihaan tätä päivää, vaikka olenkin äiti.

Keskity omiin tekemisiin. Vältä kahviloita/ravintoloita ja piha-alueita joilla perheet voi olla syömässä. Some kiinni. Itse lähden kohta metsään ulkoilemaan ja sitten siivoan kotona.

Mitä vihaamista tässä on. Olen kotona katsellen leffoja ja leipoen. 

Olen lapseton, en vihaa tätä päivää. Tapaan omaa äitiäni ja kahvitellaan hänen kotonaan, vien vaikka valkovuokkoja. Miksi ihmeessä vihaisin tavallista sunnuntaita vaan koska se sattuu olemaan äitienpäivä?

Mäkin vihaan joulua, mutta siinä se on parhaimmillaan vain pitkä viikonloppu jolloin saa levätä. En usko joulupukkiin.

Muistan aloittajan surun. Kyllä tuli itkettyä monena äitienpäivänä ja arkipäivänä eikö minusta ikinä tule äitiä. Ympärillä kaikki sai lapsia ja toi lapset työpaikallekin nähtäväksi ja itse lähdin pahimpina vuosina huomaamatta pois paikalta. Aina näkee kirjoituksia eikö voi iloita toisten onnesta. Suutin osa näistä kirjoittajista ei ole kokeneet tahattomasti lapsettoman surua, pelkoa ja tuskaa.

Itse sain lopulta lapseni 7 vuoden ado-odotuksen päätteeksi. Tänä aikana adoptiomaan säännöt vaihtuivat monta kertaa ja monta kertaa näytti siltä, että adoptiot loppuu tai säännöt muuttuu niin etten lasta saa. Kaikille lapsettomuudesta kärsiville onnea matkaan, että toiveenne lapsesta toteutuisi. Voimia tähän päivään ja muutenkin.