Jos kokee lukion raskaaksi, niin onko silloin väärässä paikassa?

Vierailija kirjoitti:

Olihan se raskas, kun kaikki aika meni opiskeluun. Yliopistossa ei sitten enää pystynyt lisäämään vuorokauden tunteja että olisi ehtinyt lukea ja kesken jäi. Duunarivanhemmat sitä 0-kokemuksella ihmettelivät, että miksei vähempi riitä.

Olisit varmaan tarvinnut tukea opiskelutekniikoiden opetteluun, aikataulutukseen ja priorisointiin? Yliopistosta ei kukaan valmistu jollei priorisoi ja aikatauluta opiskeluja hyvin. Toki jos pitää tehdä paljon töitä opiskelujen ohessa niin usein silloin jää kesken ja työelämä voi muutenkin viedä mukanaan.

Tässä ketjussa tuntee ylemmyyttä ne joille opiskelu lukiossa oli helppoa tai joiden lapsille se on. Anna kun arvaan, lyhyt matematiikka on kans luusereille?

Lukio on vaativa, ainakin jos haluaa hyviä arvosanoja ja päästä jatko-opintoihin. Keskitason papereilla ei pääse lähes mihinkään ja huonot paperit on monta vuotta hukkaan heitettyä aikaa. Hyvillä amiksen lukuaineiden papereilla pääsee lähes yhtä hyvin jatkokoulutukseen, ja jos ei pääse niin on ainakin perustutkinnon verran pätevyyttä työmarkkinoille ansaitsemaan rahaa.

Jos lukiosta ottaa vain helppoja aineita niin ei se raskas olekkaan.

Ota vähän raskaampia aineita, niin kyllä se on sen takia myös raskas.

Jep, on.

Lukio on valmistava oppilaitos eikä kovin vaativa sellainen. Siis niille jotka sinne kuuluu..

Riippuu odotuksista ja nuoresta ja koulusta ja vanhemmista ja vähän kaikesta. Lukioikä on kehityksellisesti haastava ja tärkeä elämänvaihe, jolloin on ihan tervettä, että mielessä liikkuu muutakin kuin koulunkäynti.

Jos itselläni olisi yläasteelta pääsevä lapsi, joka ei tiedä, mitä tahtoo, ohjaisin lukioon vaikka jo alun perin neljän vuoden aikataululla ja yleissivistävällä ainevalintapainotuksella. Tavoitteena oppia asioita, oivallella mikä itseä kiinnostaa ja tehdä noina aikuistumisvuosina kivoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tuntee ylemmyyttä ne joille opiskelu lukiossa oli helppoa tai joiden lapsille se on. Anna kun arvaan, lyhyt matematiikka on kans luusereille?

Noita helppouskokemuksia jaetaan referenssiksi, mittatikuksi.

Mieti nyt sen jo lukiossa kamppailevan lapsen tulevaisuutta. Joutuu aikanaan kilpailemaan yliopistopaikoista ja työpaikoista sellaisten ikätoveriensa kanssa, joiden mielestä lukio-opiskelu oli helppoa ja kivaa. Tuleeko tuollaisella jatkuvalla epätoivoisella kamppailulla kiva elämä?

Ainakaan omina lukioaikoina vuosituhannen vaihteessa ei ollut rankkaa. Elämä oli helppoa ja hauskaa. Arvosanani olivat hyviä. Nykyään tosin itseohjautuvuus on suuremmassa osassa. Se voi olla tuskastuttavaa monille, kun pitää ottaa vastuu omista valinnoista ja ottaa asioista selvää, vaikka monella nuorella ei vielä rahkeita siihen ole. Kannattaa myös tarkastella, onko tullut valittua itselle liian vaikeita tai aikaa vieviä kursseja, joita ilmankin pärjäisi.

Jos lukiossa on jo tuskastuttavan vaikeaa, niin AMKissa tai yliopistossa se vasta vaikeaksi muuttuu, koska työmäärä on huomattavasti suurempi. Lisäksi joudut itse hoitamaan kaiken, eikä ketään kiinnosta tiputko kurssilta tai selviätkö kouluun ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tuntee ylemmyyttä ne joille opiskelu lukiossa oli helppoa tai joiden lapsille se on. Anna kun arvaan, lyhyt matematiikka on kans luusereille?

Noita helppouskokemuksia jaetaan referenssiksi, mittatikuksi.

Mieti nyt sen jo lukiossa kamppailevan lapsen tulevaisuutta. Joutuu aikanaan kilpailemaan yliopistopaikoista ja työpaikoista sellaisten ikätoveriensa kanssa, joiden mielestä lukio-opiskelu oli helppoa ja kivaa. Tuleeko tuollaisella jatkuvalla epätoivoisella kamppailulla kiva elämä?

Aika mustavalkoista. Ihmiset kehittyvät eri aikaan. Vaikka olisi se seitsemän ällän ylioppilas, voi korkeakoulu ja työelämä mennä mönkään. Kamppailu voi kasvattaa luonnetta, kun taas ne joille kaikki tulee helposti monesti jysähtävät asenteeliseen keskiluokkaisuuteensa aikuisena.

Jos muutama vuosi lukiota tuntuu liian raskaalta, niin miten aikoo selvitä 70 vuotta elämän ongelmista? Olisi nuorienkin hyvä kohdata tosiasiat ja ymmärtää, että jokainen uusi päivä ei voi olla aina helppoa ja leppoisaa.

Suoritin muutama vuosi sitten nuorena keskenjääneet lukio-opinnot. Sain jokaisesta kurssista kiitettävän arvosanan (mm laaja matematiikka). Opinnot olivat vaativia sekä ajankäytöltä että panostukselta. Mitenköhän ne nuoret pärjää, itsellä oli kuitenkin vain muutama aine suoritettavaa parina päivänä viikossa töiden ohella. Nuorten kuuluisi viettää nuorten elämää ihastumisineen, bileineen, harrastuksineen yms eikä viettää kaikkea aikaa opintojen parissa. Motivaatio opiskeluun ei välttämättä ole kovin korkea nuorilla, koska on muutakin elämää kuin opinnot.

Motivaatio opiskeluun tulee usein myöhemmin.

Lukio voi olla raskas monesta syystä. Myös huonon ilmapiirin takia.

Ki se on varman raskasta, kun peruskoulu chillattu..- Ei minusta lukio ollut mitenkään raskas vaikka tein 3-4h koulutöitä päivässä. Yliopistossa meni yöt usein tentteihin lukiessa ja valmistautuminen alkoi jo pari viikkoa ennen, kun englanninkielistä luonnontieteellistä teoriaa joutui ymmärtämään ensin se enkuksi, sitten suomeksi ja vielä tajuamaan se

Jos lukio tuntuu raskaalta, ei kannata ainakan yliopistoon enää tähdätä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tuolloin väärässä paikassa.

On tärkeää löytää oma paikka yhteiskunnassa, sellainen jossa voi kokea onnistumisia ja merkityksellisyyttä.

Monelle tämän takaa parhaiten nopea eteneminen työelämään ammattikoulun kautta.

Lukio tarjoaa nuorelle paikan kypsyä, ilman suurempaa vastuuta. Itse kävin lukion ja kävin yliopistossakin, missä en kokenut merkityksellisyyttä. Myöhemmin opiskelin kaksi käytännön alaa, joihin työllistyin ja koin työn iloa.

Kokemusteni pohjalta suosittelin omille lapsilleni ammattikoulua, ajatellen juuri noin että se on suorempi reitti työelämään. Toisen kohdalla kävi niin. Toinen lapseni on arempi ja herkempi ja olen katunut etten patistanut häntä lukioon.

Lukiosta valmistuvat ovat vielä ihan raakileita eikä moni heistä tiedä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Samanikäisten ammattikoululaisten oletetaan olevan ammattilaisia ja pärjäävän työelämässä. Vaikka niin ei monestikaan ole.

Lukiopapereilla ei myöhemmin elämässä ole juurikaan väliä. Kunhan pääsee läpi. Tärkeintä on se että myöhemmin tietää mitä haluaa ja tekee töitä sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tuolloin väärässä paikassa.

On tärkeää löytää oma paikka yhteiskunnassa, sellainen jossa voi kokea onnistumisia ja merkityksellisyyttä.

Monelle tämän takaa parhaiten nopea eteneminen työelämään ammattikoulun kautta.

Lukio tarjoaa nuorelle paikan kypsyä, ilman suurempaa vastuuta. Itse kävin lukion ja kävin yliopistossakin, missä en kokenut merkityksellisyyttä. Myöhemmin opiskelin kaksi käytännön alaa, joihin työllistyin ja koin työn iloa.

Kokemusteni pohjalta suosittelin omille lapsilleni ammattikoulua, ajatellen juuri noin että se on suorempi reitti työelämään. Toisen kohdalla kävi niin. Toinen lapseni on arempi ja herkempi ja olen katunut etten patistanut häntä lukioon.

Lukiosta valmistuvat ovat vielä ihan raakileita eikä moni heistä tiedä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Samanikäisten ammattikoululaisten oletetaan olevan ammattilaisia ja pärjäävän työelämässä. Vaikka niin ei monestikaan ole.

Lukiopapereilla ei myöhemmin elämässä ole juurikaan väliä. Kunhan pääsee läpi. Tärkeintä on se että myöhemmin tietää mitä haluaa ja tekee töitä sen eteen.

Ilman suurempaa vastuuta? Lähes ensimmäisenä päivänä ekaluokkalaille sanottiin, että teidän täytyy tietää mihin menette lukion jälkeen, valitsette vain niitä aineita ja keskitytte vain niihin. Itse kirjoitin vuonna -85 ja tiesin vasta abikevään lopulla mihin haen.

Vierailija kirjoitti:

Ki se on varman raskasta, kun peruskoulu chillattu..- Ei minusta lukio ollut mitenkään raskas vaikka tein 3-4h koulutöitä päivässä. Yliopistossa meni yöt usein tentteihin lukiessa ja valmistautuminen alkoi jo pari viikkoa ennen, kun englanninkielistä luonnontieteellistä teoriaa joutui ymmärtämään ensin se enkuksi, sitten suomeksi ja vielä tajuamaan se

Jos lukio tuntuu raskaalta, ei kannata ainakan yliopistoon enää tähdätä.

Moni kokee yliopiston helpommaksi kuin lukion. Peruskoulu taas on niin älyttömän helppo, että älykkäät lapset oppivat siellä lähinnä siihen, että juuri mitään ei tarvitse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tuolloin väärässä paikassa.

On tärkeää löytää oma paikka yhteiskunnassa, sellainen jossa voi kokea onnistumisia ja merkityksellisyyttä.

Monelle tämän takaa parhaiten nopea eteneminen työelämään ammattikoulun kautta.

Lukio tarjoaa nuorelle paikan kypsyä, ilman suurempaa vastuuta. Itse kävin lukion ja kävin yliopistossakin, missä en kokenut merkityksellisyyttä. Myöhemmin opiskelin kaksi käytännön alaa, joihin työllistyin ja koin työn iloa.

Kokemusteni pohjalta suosittelin omille lapsilleni ammattikoulua, ajatellen juuri noin että se on suorempi reitti työelämään. Toisen kohdalla kävi niin. Toinen lapseni on arempi ja herkempi ja olen katunut etten patistanut häntä lukioon.

Lukiosta valmistuvat ovat vielä ihan raakileita eikä moni heistä tiedä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Samanikäisten ammattikoululaisten oletetaan olevan ammattilaisia ja pärjäävän työelämässä. Vaikka niin ei monestikaan ole.

Lukiopapereilla ei myöhemmin elämässä ole juurikaan väliä. Kunhan pääsee läpi. Tärkeintä on se että myöhemmin tietää mitä haluaa ja tekee töitä sen eteen.

Ilman suurempaa vastuuta? Lähes ensimmäisenä päivänä ekaluokkalaille sanottiin, että teidän täytyy tietää mihin menette lukion jälkeen, valitsette vain niitä aineita ja keskitytte vain niihin. Itse kirjoitin vuonna -85 ja tiesin vasta abikevään lopulla mihin haen.

Ai. Minä kirjoitin - 95. Meille ei sanottu noin. Kirjoitin muuten kolme L:ää ja kaksi M:ää vaikka lukio ei kiinnostanut yhtään.

Minä olen ylpeä tänä vuonna kirjoittaneesta pojastani.

Hänellä yläkoulu oli haastava ja en äitinä pitänyt mitenkään itsestäänselvänä, että menisi lukioon.

Jossain vaiheessa lukiota hänellä alkoi kuitenkin löytyä enemmän kiinnostusta opiskeluun. Ja kirjoitti siis nyt tänä keväänä kohtuullisin paperein. (Lisäksi on hakenut opiskelemaan alalle, joka tuntuu hänelle omalta.)

Ei se amis välttämättä ole tie auvoon. Koulussa ollaan vähän miten ollaan, opiskelu paljon harjoittelupaikkojen kautta, ja niiden taso vaihtelee huimasti (ajoneuvoasentajaopiskelija ei puolen vuoden harjoittelun aikana pääse lähellekään autoa, vaan tyhjentää lähinnä roskiksia ja kännykän selailu 2 h päivässä on olennainen taito). Pojan amiksesta valmistuneista ikätovereista jotain poikkeusta lukuunottamatta monikaan ei ole päässyt alansa töihin ainakaan nyt heti opintojen jälkeen. Lvi-puolelta valmistunut roudaa huonekaluja, ja osa on työttömänä, vaikka työhaluja olisi.

Minulle lukio oli vaativampi kuin yliopisto. Yliopisto-opiskelu vei huomattavasti vähemmän aikaa päivässä. Luentoja ja muuta opetusta oli vähän ja tenttiin lukeminen vei aikaa lähinnä lähellä tenttipäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Lukio on vaativa, ainakin jos haluaa hyviä arvosanoja ja päästä jatko-opintoihin. Keskitason papereilla ei pääse lähes mihinkään ja huonot paperit on monta vuotta hukkaan heitettyä aikaa. Hyvillä amiksen lukuaineiden papereilla pääsee lähes yhtä hyvin jatkokoulutukseen, ja jos ei pääse niin on ainakin perustutkinnon verran pätevyyttä työmarkkinoille ansaitsemaan rahaa.

Keskitason lukiopapereilla voi päästä ihan mihin vain, missä vähänkään vaikuttaa valintakoe, ja tosi huonoillakin lukiopapereilla voi päästä yliopistoon, jos menee valintakoekiintiössä. Amiksesta harva pääsee yliopistoon, mutta AMK:hon pääsee melko hyvin, jos on hyvät paperit.

Mutta se itse opiskelu sitten ... amiksessa aika vähän (lukioon verrattuna) opetetaan yleissivistäviä aineita, niin amiksen jälkeen opiskelu yliopistossa vaatii paljon enemmän työtä. Ekana vuonna etenkin esseen kirjoittamisessa näkyy iso ero, onko taustalla amis vai lukio, mutta jos tekee kovasti töitä niin toisen vuoden jälkeen erot tasoittuu. Ruotsiin ja matikkaan joutuu ottamaan tukikursseja. Lukio siinä mielessä paremmin valmentaa jatkokoulutukseen. 

Amikseen ei myöskään välttämättä noin vain "mennä", vaan suosituimmille aloille voi olla paljon tunkua. Ja jos ei ole etukäteen tiedossa, mikä ala kiinnostaisi, niin onko järkeä vaihtaa amikseen? Mieluummin ehkä yrittäisin vielä lukiossa 4 vuoden suunnitelmaa, ja jos vois joitakin ainevalintoja vaihtaa.