Sinä, joka elit ennen someaikakautta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista parhainta oli kun sai olla tavoittamattomissa <3

Joo, ajatella, että kun poistuit kotoa niin kukaan ei saanut sinua kiinni. Pystyi olemaan hukassa vaikka päiväkausia ja hölmönä vaan sanoa, että "ai olet yrittänyt soitella, no en ole ollut kotona". Kännykkä on todella pilannut ihmisen vapauden. Viranomaiset tavoittaa puhelimella, kaikki tietää missä liikut ja on pakko jossain vaiheessa olla tavoitettavissa tai olet todella outo ja vähintään sairas yksilö jos sua ei puhelimella tavoita.

Ei ole mikään pakko olla tavoitettavissa edelleenkään, pois lukien ehkä jotkut hektiset ammatit.

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli hyvin erilaista. Esim ei olisi tullut mieleenkään että puhutaan tuntemattomille omia asioita, Asioista puhuttiin vain oman perheen jäsenille ja perheet oli kotikeskeisiä. Suhteet sukulaisiin hoidettiin aikasemmin kirjeillä ja korteilla, mutta puhelimen yleistyttyä myös puhelimella.

Puhelimessa ei höpisty jonnin joutavia, vaan kerrottiin asia lyhyesti ja se oli siinä.

Ihmisillä oli oma yksityisyys ja yksityisyyttä kunnioitettiiin.

Ihmiset ei valittaneet,vaan olivat tyytyväisiä, ei ollut mitään ASDH yms ilmiöitä. Ihmisen onnellisuus oli sitä, kun sai työpaikan ja junat kulki. Lapset puhui kunnioittavasti vanhemmista. ja myös opettajista.

Oma elämänhistoriani on -50 luvulle asti, mutta niin pitkälle en nyt muistele.

Ennen ei ainakaan lasten yksityisyyttä kunnioitettu. Lasten asiat juoruttiin ja räävittiin kenen kanssa tahansa ja lasten kirjeet ja päiväkirjat luettiin.

Paremmin. Tosin elelen aika lailla nykyäänkin ilman somea siinä mielessä että minulla ei ole mitään tilejä minnekään, enkä hoida mitään asioita somen kautta, en siis myöskään pidä "kätevästi yhteyttä kavereihin" somessa . Tämä ja muutama muu palsta jolla käyn pari kertaa viikossa on ihan riittävä määrä somettelua minulle.

Tämähän tarkoittaa sitä että auttamattomasti olen tipahtanut ulkopuolelle kaikenlaisesta nykyhötkötyksestä, enkä tosiaan siis edes halua tietää mitään siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki asiat paremmin.

Niinpä.

Lapset hoidettiin kotona eikä niitä viety mihinkään säilytykseen.

Perheissä osattiin tehdä ruokaa. Ei tilattu jotain lättyjä Woltista.

Lapsilla oli kaikilla samanlaisia vaatteita. Ei ollut merkkikledjuja.

Huostaanottoja ei ollut vaan vanhemmat halusivat hoitaa lapsiaan.

Milloin tuo aika on ollut Suomessa?

Todellisuudessa ennen lapset hoiti vähemmän työkykyiset, vanhemmat sisarer, lapsipiiat, 15v kotiapulaiset, isovanhemmat ja muut vähemmän työkykyiset.

Ja ruoka oli leipää, tehtiin paljon puuroja ja vellejä, vihanneksia oli vain kesäisin. Ruokavalio oli niukkaa ja köyhää.

Ja aina on ollut "merkkivaatteita" mutta ne teki ompelijat, räätälit jne. Ja heidän ammattitaito ratkaisi ja niitä merkkejä arvostettiin.

Siinä olet oikeassa, huostaanottoja ei ollut, koska lapsilla ei ollut edes ihmisarvoa ja heidät laitettiin jo 10-15v piioiksi ja rengiksi tai huutokaupattiin työvoimaksi.

Minun tätini oli pukuompelija, joka teki aktiivisesti vaatteita melkein koko ikänsä. Vasta viimeisenä vuonna salaa sisuskaluissa lymynnyt syöpä pysäytti toimeliaan naisen.

Olin hänen luonaan usein koulun jälkeen ja hänelle oli tärkeintä se, että kangas sopi vaatteeseen ja vaate istui käyttäjälleen. Hän ompeli minullekin suunnilleen kuudennen luokan kevätjuhliin saakka juhlavaatteet.

Hänen luonaan puhelin soi kun asiakkaat soittivat tai vanhempani kyselivät perääni.

On se kummallista kun kaikki on niin helpottunut mielestänne entisiin aikoihin verrattuna someaikakautena. Ennen oli ihmisillä silti enemmän aikaa - nykyään ei ole, on aina kiire ja stressi kaikilla. Kärsivällisyyttä ei ole nykyään edes vaivaiseen jonotukseen kaupan kassalla jos on viisi asiakasta ennen jonossa. Tämä kaikki on otain pseudodynaamista meininkiä. Aina luuri korvalla ja katse kaukaisuuten... kävellään kuin unissakävelijät pitkin jalkakäytäviä, joku jää auton allekin ylittäessään katua luuri korvalla. En pidä tällaista käyttäytymistä ollenkaan edistyksellisenä ihmiskunnalle. Turhista asioista soitellaan jatkuvasti vaikka vartin päästä nähdään kotona taas. Aivan älyvapaata ja aikaa haaskaavaa toimintaa on jatkuva soittelu ja viestittely. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomamatkan varaaminen oli monen kuukauden projekti ja silloinkin kohteen faktat perustuivat pelkästään jonkun matkatoimiston prosyyrin tietoihin, jossa kaikki paikat olivat paratiiseja....oikeasti eivät olleet.

Äkkilähtömatkoja tehtiin niin että mentiin kentälle sukset ja aurinkorantavaatteet mukana ja sitten kytättiin peruutuspaikkoja. Jos tuli aurinkomatka niin sukset jätettiin kentälle ja vanhemmat tai kaverit kävi ne hakemassa. Aivan sairaan rasittavaa ja aikaa viepää touhua.

Tuonaikaisia lentokentällä äkkilähtöjä kyttääviä porukoita ei varmaan ollut siihen aikaan monta. Enemmänkin tuo on urbaanilegendaa.

Köyhät ja opiskelijat eivät paljoa matkustelleet 1970- ja 1980-luvuilla, koska nykyistä velkaantumiseen innoittavaa kulutuskulttuuria ei ollut.

N 69 v

Kyllä mä nimenomaan matkustelin eniten parikymppisenä ysärin alkupuolella. Se oli halpaa silloin. Finnairillakin oli niitä Stand By-lippuja alle 26-vuotiaille. Niillä mentiin paljon.

Stand By-lippu oli siis eräänlainen yleislippu, kuin rahaa. Kävi mille Euroopan lennolle tahansa, minne oli tilaa tuntia ennen lähtöä. Finnair siis myi lipputuotetta, jonka nimenomainen idea oli äkkilähdön kyttäys.

Usein se meni niin, että astuit sisään matkatoimistoon jossain Aleksilla ja kysyit "onks mitään?"

"Joo, kolmen tunnin päästä on peruutuspaikka Kanarialle, otatko?".

Tällä metodilla kävin itse mm. Keniassa :)

Kolme tuntia koneen lähtöön, olet keskustassa, otatko?

Tutkimuksien mukaan puolet nyky- yläasteikäisistä haaveilee someinfluenserin tai julkkiksen urasta.

kun itse olin kyseistä ikää, niin haaveiltiin opettajan tai sairaanhoitajan urasta.

Huono puoli oli, että ennen jos halusit harrastaa jotain esim. vierasta kieltä, niin olit vallan jonkun kirjaston kielikurssien, kansanopiston ja kirjekavereiden varassa.

Nykyään voit youtuben ym. avulla, suorastaan "elää" kyseisellä kielellä.

Vierailija kirjoitti:

Turhista asioista soitellaan jatkuvasti vaikka vartin päästä nähdään kotona taas. Aivan älyvapaata ja aikaa haaskaavaa toimintaa on jatkuva soittelu ja viestittely. 

Minusta taas on elämää rikastavaa se, että oman elämän ihmissuhteita voi hoitaa myös luurilla oli missä tahansa.

Ajanhaaskaukselta tuntuvat ihmissuhteet olen kyllä katkaissut jo ennen someaikaa.

Vierailija kirjoitti:

ennen someaikakautta, erityisesti ennen 2000-lukua

Minulle on ollut aina epäselvää, mitä se some on, ja mikä ei ole somea. Onko tämä foorumi somea?

1990-luvulla oli sähköpostilistoja, ja uutisryhmät (news) voimissaan. Somekauden kasvateille tiedoksi, että uutisryhmät eivät olleet mitään verkkolehtiä, vaan keskustelualusta, ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Usenet. Jo 80-luvulla soiteltiin purkkeihin, ja niissä oli omia pienen piirin keskustelujaan. Muitakin alustoja oli, ja erityisellä haikeudella muistelen Helsingin yliopiston Portacomia. 

70-luvulla ei vielä ollut mitään tuollaista, ja se oli kyllä ankeaa. On hienoa, että on mahdollisuus keskustella verkossa. Mutta ehkä tykkäsin eniten suunnilleen ajasta 1993 - 2008, kun keskustelu oli asiapainotteista eikä sellaista minä-minää kuin Facebook, Instagram, Twitter, elämäntyyliblogit... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ennen someaikakautta, erityisesti ennen 2000-lukua

Minulle on ollut aina epäselvää, mitä se some on, ja mikä ei ole somea. Onko tämä foorumi somea?

1990-luvulla oli sähköpostilistoja, ja uutisryhmät (news) voimissaan. Somekauden kasvateille tiedoksi, että uutisryhmät eivät olleet mitään verkkolehtiä, vaan keskustelualusta, ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Usenet. Jo 80-luvulla soiteltiin purkkeihin, ja niissä oli omia pienen piirin keskustelujaan. Muitakin alustoja oli, ja erityisellä haikeudella muistelen Helsingin yliopiston Portacomia. 

70-luvulla ei vielä ollut mitään tuollaista, ja se oli kyllä ankeaa. On hienoa, että on mahdollisuus keskustella verkossa. Mutta ehkä tykkäsin eniten suunnilleen ajasta 1993 - 2008, kun keskustelu oli asiapainotteista eikä sellaista minä-minää kuin Facebook, Instagram, Twitter, elämäntyyliblogit... 

Suuret massat siirtyivät nettiin vasta 2000-luvulla.

Aina kun tästä aiheesta keskustellaan, niin teitä nörttejä ilmestyy kertomaan "joo mä olin  netissä jo kasarilla!"

Juu-u. En epäile. 98% ihmisistä ei silti ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli hyvin erilaista. Esim ei olisi tullut mieleenkään että puhutaan tuntemattomille omia asioita, Asioista puhuttiin vain oman perheen jäsenille ja perheet oli kotikeskeisiä. Suhteet sukulaisiin hoidettiin aikasemmin kirjeillä ja korteilla, mutta puhelimen yleistyttyä myös puhelimella.

Puhelimessa ei höpisty jonnin joutavia, vaan kerrottiin asia lyhyesti ja se oli siinä.

Ihmisillä oli oma yksityisyys ja yksityisyyttä kunnioitettiiin.

Ihmiset ei valittaneet,vaan olivat tyytyväisiä, ei ollut mitään ASDH yms ilmiöitä. Ihmisen onnellisuus oli sitä, kun sai työpaikan ja junat kulki. Lapset puhui kunnioittavasti vanhemmista. ja myös opettajista.

Oma elämänhistoriani on -50 luvulle asti, mutta niin pitkälle en nyt muistele.

Ennen ei ainakaan lasten yksityisyyttä kunnioitettu. Lasten asiat juoruttiin ja räävittiin kenen kanssa tahansa ja lasten kirjeet ja päiväkirjat luettiin.

Tuota noin.. tietäisitpä vaan miten helposti lasten puhelimia ja tilejä voi vakoilla ja vakoillaan... Ei ne saa edelleenkään puhua tai viestitellä ilman vakoilua.

Jos ennen oli samassa talossa, niin nykyään sen luurin voi hakkeroida.

Ennen uskottiin kaikkia valheita ja disinformaatiota mitä saatiin vain valtamedian kautta...

Otettiin hauskoja valokuvia filmikameralla. Oli jännää odottaa, että filmi täyttyi ja se kehitettiin valokuvausliikkeessä. Sitten kuvia näytettiin, kun oltiin kyläilemässä toisten luona. Joskus kehitettiin lisäkopioita kuvista, jos haluttiin antaa jollekin joku oikein mukava kuva. Silloin piti vähän harkita, mistä ottaa kuvia, että filmi ei lopu heti. 

Vierailija kirjoitti:

Otettiin hauskoja valokuvia filmikameralla. Oli jännää odottaa, että filmi täyttyi ja se kehitettiin valokuvausliikkeessä. Sitten kuvia näytettiin, kun oltiin kyläilemässä toisten luona. Joskus kehitettiin lisäkopioita kuvista, jos haluttiin antaa jollekin joku oikein mukava kuva. Silloin piti vähän harkita, mistä ottaa kuvia, että filmi ei lopu heti. 

Filmiajassa vituttaa ettei tullut ostettua kokiskameraa ja otettua kuvia edes silloin, kun oli sen paikka.

Soitettiin mm. kaksi kertaa Tavastialla. Ei oo yhtään kuvaa. En jaksanut ostaa kameraa ärrältä.

Monet isotkin ja merkittävät asiat jäivät täysin kuvaamatta.

Olen syntynyt 1975. Aika ennen somea oli hyvää. Nuoruuden mokatkin jäi vain pienen piirin tietoon eikä kaikkien nähtäville keskusteltavaksi ja arvostelun alle. Ulkonäköpaineetkin oli erilaiset. Kiteytettynä ihmiset saivat enemmän suojaa olla mitä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan diskoihin ja tutustumaan tyttöihin 😳

Miksi sinä tulet jankkaamaan omaa paskaasi toisten aivan eri aiheista aloittamiin ketjuihin?

<

Osaan kuitenkin lainata sen kommentin, mihin vastaan.Entäpä itse?

Kuin myös, se alkuperäinen lainaamani kommentti on jo poistettu ketjusta kokonaan, ihan aiheellisesti asiaankuulumattomana.

plaa plaa

Näin psyykkisesti sairaana on suhteellisen turhauttavaa, kun lääkityksen/jonkun tutkimuksen takia on pakko jutella jollekin. Täällä päin ei ole asiaa psykiatrille ilman hoitajan kanssa juttelua.

Täsmälleen samat asiat saa "psykoedukaatioksi" kuin mitä on 20v sitten jo tiennyt netin kautta. Kukaan ei kiinnitä mitään huomiota siihen, että potilas tietää jo sen, mitä heiltä tulee suista ulos.

Henkilökunta ei ylläpidä ammattitaitoaan vaan tekee vain työtään kuten on tottunut tekemään. Ihan se ja sama, vaikka olisi kuinka self helpit ja tutkimukset lukenut läpi sen sata kertaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ennen someaikakautta, erityisesti ennen 2000-lukua

Minulle on ollut aina epäselvää, mitä se some on, ja mikä ei ole somea. Onko tämä foorumi somea?

1990-luvulla oli sähköpostilistoja, ja uutisryhmät (news) voimissaan. Somekauden kasvateille tiedoksi, että uutisryhmät eivät olleet mitään verkkolehtiä, vaan keskustelualusta, ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Usenet. Jo 80-luvulla soiteltiin purkkeihin, ja niissä oli omia pienen piirin keskustelujaan. Muitakin alustoja oli, ja erityisellä haikeudella muistelen Helsingin yliopiston Portacomia. 

70-luvulla ei vielä ollut mitään tuollaista, ja se oli kyllä ankeaa. On hienoa, että on mahdollisuus keskustella verkossa. Mutta ehkä tykkäsin eniten suunnilleen ajasta 1993 - 2008, kun keskustelu oli asiapainotteista eikä sellaista minä-minää kuin Facebook, Instagram, Twitter, elämäntyyliblogit... 

Suuret massat siirtyivät nettiin vasta 2000-luvulla.

Aina kun tästä aiheesta keskustellaan, niin teitä nörttejä ilmestyy kertomaan "joo mä olin  netissä jo kasarilla!"

Juu-u. En epäile. 98% ihmisistä ei silti ollut.

No, aloittaja kysyi ihmisten omia kokemuksia. Tuo oli minun kokemukseni.

Eli nettiviestintä, kun se tuli mahdolliseksi, oli minulle varsinainen henkireikä. Mutta moni nykyinen alusta ei innosta, eikä syy ole vain niiden massoittumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ennen someaikakautta, erityisesti ennen 2000-lukua

Minulle on ollut aina epäselvää, mitä se some on, ja mikä ei ole somea. Onko tämä foorumi somea?

1990-luvulla oli sähköpostilistoja, ja uutisryhmät (news) voimissaan. Somekauden kasvateille tiedoksi, että uutisryhmät eivät olleet mitään verkkolehtiä, vaan keskustelualusta, ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Usenet. Jo 80-luvulla soiteltiin purkkeihin, ja niissä oli omia pienen piirin keskustelujaan. Muitakin alustoja oli, ja erityisellä haikeudella muistelen Helsingin yliopiston Portacomia. 

70-luvulla ei vielä ollut mitään tuollaista, ja se oli kyllä ankeaa. On hienoa, että on mahdollisuus keskustella verkossa. Mutta ehkä tykkäsin eniten suunnilleen ajasta 1993 - 2008, kun keskustelu oli asiapainotteista eikä sellaista minä-minää kuin Facebook, Instagram, Twitter, elämäntyyliblogit... 

Vanha irc oli mahtava. Ei siis se irc galleria, mikä oli jo somen esiaste. Anonyymeista kasvoihin....